MINISTERIKÖ YKSIN PÄÄTTÄÄ?

On hämmästyttävää kun eduskunnassakin kuulee "vanhan ajan" kansanedustajien sanovan, että hallituksen antaman lakiesityksen muuttamiseen täytyy saada ministerin lupa! On unohdettu eduskunnan perustuslaillinen rooli. Ei ole kumma, kun tavalliset kansalaiset ihmettelevät, miksi kansanedustajat eduskunnassa toimivat oman ja äänestäjiensä tahdon vastaisesti alistumalla edellä kuvattuun rooliin. Samalla kun julkinen sana ihmettelee eduskunnan roolin heikentymistä, samalla median edustajat ovat valmiita kauhistelemaan, miten eduskunta on voinut tulla toiseen johtopäätökseen, kuin valmistelevat virkamiehet ja ao.ministeri. Helposti todetaan, että valiokunta on kävellyt ministerin yli. Tämä hallitusten esitysten "muuttamattomuusvaatimus" ja erikoisvaliokuntien ja eduskunnan toimivalta ovat mielestäni ristiriidassa keskenään. Vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että hallitus tekee esitykset eduskunnalle, joka suvereenisti päättää mikä on esityksen lopullinen sisältö tai meneekö esitys ylipäätään läpi. Onpa joku "vanhan ajan" kansanedustaja sellaisiakin laukonut, että ministerin pitäisi voida päästä sanomaan mielipiteensä luonnosvaiheessa olevaan mietintöönkin. Sitä kyllä pitäisin jo perustuslain vastaisena, jos ministerit alkaisivat päättää erikoisvaliokunnan mietinnön sisällöstä.

Kiistelty ulkomaalaislakiesitys hyväksyttiin tänään muutettuna hallintovaliokunnassa. Valiokunta teki työtä keväästä saakka. Lähtökohtaisesti kysymyksessä oli EU:n lainsäädännön harmonisointi ja siitä aiheutuvat muutokset Suomen lainsäädäntöön. Julkisuudessakin lakiesitys aiheutti keskustelua, koska se koettiin liian liberaaliksi. Sitä alkuperäinen esitys olikin.

Alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan sellaiselle maahan tulleelle, jolla ei ole maahantulon laillisia edellytyksiä ja jota ei erilaisista teknisistä syistä olisi voitu palauttaa kotimaanhansa, olisi annettu oleskelulupa Suomeen. Tämä olisi myös mahdollistanut oikeuden työntekoon ja perheiden yhdistämisen. Mitenkähän perheen olisi sitten käynyt, kun luvaton maahantulija olisi jouduttu poistamaan maasta? Tätä epäjohdonmukaisuutta valiokunta ei voinut hyväksyä. Sen sijaan valiokunta piti tarpeellisena sallia niille, jotka saavat oleskeluluvan, mahdollisuuden päästä Suomessa työhön, eikä heidän enää tarvitse odottaa työhön pääsyä kuukausia tai jopa vuosia. Maahan eri syistä hyväksytysti saapuneiden sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan edesauttaa, jos he pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan työelämään.

Lakiesityksen toinen tärkeä kohta oli se, että hallituksen esityksessä haluttiin laajentaa EU-direktiivin rajauksia maahantuloon ja mahdollistaa aika lavein määritelmin oleskeluluvan myöntäminen humanitaarisin perustein. Tämä olisi mahdollistanut viranomaisille erittäin laajan harkinnan myöntää oleskelulupia mitä erilaisimpien syiden vuoksi. Sellainen lainsäädäntö olisi todennäköisesti lisännyt voimakkaasti Suomeen eri syistä pyrkivien määrää, koska muualla Euroopassa olisi ollut paljon tiukempi lainsäädäntö. Tätäkään lakiesityksen kohtaa valiokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.

Sen sijaan valiokunta pysyttäytyi EU:n yhteisessä kannassa, jota direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi lakiin tehtiin perusteet humanitaarisen oleskeluluvan myöntämiselle, johon asetettiin selvät kriteerit. Nämä määritelmät sisältävät Suomessa eri oikeusasteissa tehtyjen päätösten mukaisia tulkintoja oleskeluluvan myöntämiselle. Tärkeintä humanitaarisen suojelun myöntämisen kriteereissä on se, että esimerkiksi vaikea ihmisoikeustilanne ei yksinomaan riitä oleskeluluvan myöntämiseen. Tätä lain kohtaa varten perusteluihin kirjoitettiin, että oleskeluluvan saantiin edellytetään vaikean ihmisoikeustilanteen lisäksi myös lähtömaassa todennettu huono turvallisuustilanne. Näin Suomi voi noudattaa EU-direktiivin vaatimuksia yhteisen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. EU:n maahanmuuttopolitiikkaa pyritään edelleen yhtenäistämään ja perinteisesti se on kireämpää, kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut.

Lähtökohtana uudellakin lainsäädännöllä on tietysti kansainvälisten ihmisoikeuksia- ja pakolaisten asemaa määrittelevät sopimukset ja EU-lainsäädännön oikeusvaltioiden periaatteet sekä Suomen perustuslaki. Tämän vuoksi pakolaisten ja kotimaassaan mm. vainon kohteeksi joutuvien oikeudet pysyivät entisellään.

Hallintovaliokunta käytti sille perustuslaissa säädettyä valtaa. Asianmukaiseen menettelyyn kuuluu keskustelut esittelevän ministerin kanssa. Kaikessa ei ministerin toiveiden ja vaatimusten mukaan siis menty. Se on osoitus siitä, että ainakin joskus demokratia eduskunnan tasollakin toimii ministeriöiden paineista huolimatta. Viisas on se ministeri, joka ei harhaudu luulemaan itseään demokratiassa valistuneeksi yksinvaltiaaksi, vaan ymmärtää eduskunnan roolin suhteessa hallitusten esityksiinkin. Jos laki on huonosti tai puutteellisesti valmisteltu, sitä on mahdollista eduskunnassa korjata, mutta paras vaihtoehto on, jos ministeri vetää huonon lakiesityksen pois, valmisteluttaa sen uudelleen ja hallitus antaa uuden esityksen. Näin eduskunta voi säätää hyviä ja toimivia lakeja.

Lainsäädännön korkea taso voidaan saavuttaa hyvällä yhteistyöllä eduskunnan eri elinten ja maan hallituksen sekä esittelevän ministerin kesken. Kaikkien on syytä arvoistaa toisiaan ja löytää joustoa hyvien päätösten saamiseksi.

Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu eduskunnan ja hallituksen sekä ministereiden roolista olisi hyvin tervetullutta.