Paula Lehtomäen kieltäytyminen Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta on ymmärrettävää, mutta myös hämmentävää. Hänellä olisi voinut olla hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Paula on vielä nuori, joten aikaa hänellä on. Vastuun kantaminen lapsista ja perheestä osoittaa hyvää harkintakykyä ja elämän arvojen ymmärtämistä.
Mitä Matti Vanhasen jälkeen?
Kokenut ja pätevä kunniapuheenjohtajamme ministeri Paavo Väyrynen rohkenee laittaa itsensä kansan puolesta taas kerran likoon ja asettua puheenjohtajaehdokkaaksi. Se on piristävä ja hyvä asia. Ainakin kokemusta ja aatepohjaa löytyy. Uskon, että uusia puheenjohtajaehdokkaita alkaa ilmetä lähiviikkoina. Mari Kiviniemi olisi erinomainen ehdokas. Hänessä olisi vaihtoehto Paavolle tai vaikkapa Mauri Pekkariselle, jos hänkin päättäisi lähteä ehdolle. Piristävää olisi myös, jos nuori Tuomo Puumala lähtisi mukaan. Hän toisi esille nuoremman keskustajoukon ajatuksia ja tuntoja.
Entä sitten Anneli Jäätteenmäki?
Jos Jäätteenmäki päättäisi lähteä mukaan, hän varmasti nostaisi keskustaväen kiinnostuksen puolueeseen ja asioiden hoitoon uudelleen nousuun. Olin paikalla, kun suuressa hurmoksessa valitsimme Annelin puheenjohtajaksemme. Työ jäi tunnetuista syistä ikävästi kesken. Suuren kentän mielissä kaikki ei ole vielä kuitattu.
Kattoiko Paula Annelille pöydän?
Monien keskusta-aktiivien mielestä näin tapahtui. Jos Anneli lähtisi ehdokkaaksi, hän ei menettäisi mitään. Saamapuolella olisi hyvin mahdollinen puheenjohtajuus ja asteleminen paraatiovesta presidentin luokse ilmoittamaan pääministeriehdokkaana omaa ministerilistaansa. Se olisi historiaa. Maan ensimmäinen naispääministeri palaisi ylimmän hallitusvallan käyttäjäksi ja vielä syvien rivien nostamana. Näin Suomen Keskustan kenttä saisi osoittaa, niin medialle, kuin muille puolueille, että demokratiassa kansa päättää. Ottamatta syvemmin kantaa pääministeri Jäätteenmäen eroon, Keskustan kentässä ja suomalaisissa laajemminkin, elää voimakas tunne siitä, että erossa Anneli Jäätteenmäki ja Keskusta kokivat vääryyttä. Sen palautteen me keskustavaikuttajat koemme "katutasossa" lähes joka päivä! Lehtien veikkailuissa puheenjohtajaehdokkaista, Jäätteenmäen panettelu tulee vain nostamaan hänen kannatustaan.
Voimme vain arvailla, mitä syitä Anneli Jäätteenmäellä voisi olla jäädä tavoittelematta puheenjohtajan ja pääministerin paikkaa. Hän olisi varmasti pätevä, kykenisi jatkamaan lennosta pääministeri Matti Vanhasen työtä, hallitsisi ministereistä ehkä parhaiten EU-politiikan ja vaikuttamisen jne. Oman valintani tulevasta puheenjohtajasta teen sitten, kun kaikki potentiaaliset ehdokkaat ovat ilmoittaneet osallistuvansa kisaan.
Se, olisiko Jääteenmäen mahdollinen paluu toivottu kaikkien keskustavaikuttajien taholta, onkin aivan toinen juttu. Mutta uskon, että kokemustensa jälkeen Jäätteenmäki ei mahdollisena puheenjohtajana ja pääministerinä suostuisi jäämään jyrän alle.
keskiviikko, 20. tammikuuta 2010
Kuka haluaa pääministeriksi?
Puoluejohtaja Matti Vanhasen ilmoitus, ettei hän asetu enää Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi, avasi myös pääministerin paikan. Pidän selvänä, että Keskusta saa johtajan, joka osoittaa halunsa johtaa ja kantaa vastuuta ja että hän ottaa myös pääministerin tehtävät. Mikäli näin ei tapahtuisi, olisimme epäonnistuneet johtajavalinnassamme. Jos johtavan hallituspuolueen puheenjohtaja ei ottaisi pääministerin tehtäviä, valtaa siirtyisi entistä enemmän muille henkilöille ja tahoille, eikä eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtajalle, joka saa mandaatin puolueväeltä.
On luonnollista, että pääministerin valinta pitää tehdä sopimalla siitä muiden hallituspuolueiden kanssa ja noudattamalla perustuslakia. En pidä mitenkään mahdollisena, että muut hallituspuolueet ryhtyisivät päättämään, kuka henkilö pääministeripuolueesta sopii pääministeriksi. Tällaiset esilletulot ovat vain poliittista sanan helinää, koska silloinhan pääministeripuolueen pääministeriehdokas voisi olla esittelemättä muiden puolueiden esittämiä ministeriehdokkaita näiden puolueiden esittämille paikoille. Mielestäni puolueen jäsenten ja uuden puheenjohtajan näkemys pitää painaa enemmän, kuin muiden puolueiden poliittinen peli pääministeristä henkilönä.
Matti Vanhasen toive, että uusi puheenjohtaja jatkaa pääministerin työtä ja että Vanhanen on myös käytettävissä, jos uusi puheenjohtajamme ei pääministeriksi halua, on viisaasti ajateltu. Uudella puheenjohtajalla pitää tietysti olla valmiudet toimia pääministerinä.
Luopumisessa Matti Vanhanen teki sivistyneen valinnan, joka sopi hyvin Matin persoonaan. Hän asetti puolueen edun oma etunsa edelle. Hän on kantanut suurimman osan siitä Keskustan kiirastulesta, jonka paljolti muut keskustavaikuttajat ovat saaneet aikaan. Annan suuren arvon myös sille, että Matti Vanhanen ei katso itseisarvoksi pitää kaikin keinoin kiinni omasta asemastaan ja vallastaan. Vanhasen rauhallisuus, vaatimattomuus ja stressinsietokyky ansaitsevat suomalaisilta nykyistä suuremman huomion ja arvostuksen. Hänelle puolueen puheenjohtajuus tai edes pääministeriys ei ole noussut päähän. Aivan samaa ei ehkä voi sanoa vaikkapa aiemmasta pääministeri Paavo Lipposesta.
Myös omien ministereiden rooli on tärkeä. Hallituspuolueen kansanedustajalle on valtakunnan ja ihmisten asioiden hoidon kannalta aivan välttämätöntä saada mahdollisimman helposti, tarvittaessa suoraan puhelimitsekin, yhteys omiin ministereihinsä. Omien ministereidenkin osalta olen kokenut, että erityisesti "kokeneempi" sukupolvi pitää suoria yhteyksiä jokaiseen eduskuntaryhmämme jäseneen tärkeinä. Se edesauttaa maan, kansanedustajan, eduskuntaryhmän ja hallituksen asioiden hoitoa. Jos yhteyksiä pitää hoitaa erilaisten "välikäsien" kautta tai yrittää saada ministeriltä hetki täysistuntojen aikaan, asian hoitaminen vaikeutuu ja vaatii kaikilta paljon enemmän turhaa työtä.
Kyllä Suomen Keskusta löytää hyvän puheenjohtajan, vaikka vähän hämmennystä herättää, että niin monet nuoremman polven hyvät vaikuttajat eivät halua pyrkiä tehtävään. Sama ilmiöhän on myös Keskustan eduskuntaryhmän johdon suhteen. En ala arvioida, miksi näin on, mutta yksi syy voi olla pitkään jatkuneella vallan keskittymisellä taholle, jota kukaan ei oman asemansa vuoksi mielellään lähde haastamaan. Toivoa sopii, että Keskusta uskaltaa uudistua. Se edellyttää rohkeita ja itseensä luottavia persoonallisuuksia, jotka uskaltavat asettua ehdolle erilaisiin tehtäviin pelkäämättä omaa asemaansa.
Oiva Kaltiokumpu
On luonnollista, että pääministerin valinta pitää tehdä sopimalla siitä muiden hallituspuolueiden kanssa ja noudattamalla perustuslakia. En pidä mitenkään mahdollisena, että muut hallituspuolueet ryhtyisivät päättämään, kuka henkilö pääministeripuolueesta sopii pääministeriksi. Tällaiset esilletulot ovat vain poliittista sanan helinää, koska silloinhan pääministeripuolueen pääministeriehdokas voisi olla esittelemättä muiden puolueiden esittämiä ministeriehdokkaita näiden puolueiden esittämille paikoille. Mielestäni puolueen jäsenten ja uuden puheenjohtajan näkemys pitää painaa enemmän, kuin muiden puolueiden poliittinen peli pääministeristä henkilönä.
Matti Vanhasen toive, että uusi puheenjohtaja jatkaa pääministerin työtä ja että Vanhanen on myös käytettävissä, jos uusi puheenjohtajamme ei pääministeriksi halua, on viisaasti ajateltu. Uudella puheenjohtajalla pitää tietysti olla valmiudet toimia pääministerinä.
Luopumisessa Matti Vanhanen teki sivistyneen valinnan, joka sopi hyvin Matin persoonaan. Hän asetti puolueen edun oma etunsa edelle. Hän on kantanut suurimman osan siitä Keskustan kiirastulesta, jonka paljolti muut keskustavaikuttajat ovat saaneet aikaan. Annan suuren arvon myös sille, että Matti Vanhanen ei katso itseisarvoksi pitää kaikin keinoin kiinni omasta asemastaan ja vallastaan. Vanhasen rauhallisuus, vaatimattomuus ja stressinsietokyky ansaitsevat suomalaisilta nykyistä suuremman huomion ja arvostuksen. Hänelle puolueen puheenjohtajuus tai edes pääministeriys ei ole noussut päähän. Aivan samaa ei ehkä voi sanoa vaikkapa aiemmasta pääministeri Paavo Lipposesta.
Myös omien ministereiden rooli on tärkeä. Hallituspuolueen kansanedustajalle on valtakunnan ja ihmisten asioiden hoidon kannalta aivan välttämätöntä saada mahdollisimman helposti, tarvittaessa suoraan puhelimitsekin, yhteys omiin ministereihinsä. Omien ministereidenkin osalta olen kokenut, että erityisesti "kokeneempi" sukupolvi pitää suoria yhteyksiä jokaiseen eduskuntaryhmämme jäseneen tärkeinä. Se edesauttaa maan, kansanedustajan, eduskuntaryhmän ja hallituksen asioiden hoitoa. Jos yhteyksiä pitää hoitaa erilaisten "välikäsien" kautta tai yrittää saada ministeriltä hetki täysistuntojen aikaan, asian hoitaminen vaikeutuu ja vaatii kaikilta paljon enemmän turhaa työtä.
Kyllä Suomen Keskusta löytää hyvän puheenjohtajan, vaikka vähän hämmennystä herättää, että niin monet nuoremman polven hyvät vaikuttajat eivät halua pyrkiä tehtävään. Sama ilmiöhän on myös Keskustan eduskuntaryhmän johdon suhteen. En ala arvioida, miksi näin on, mutta yksi syy voi olla pitkään jatkuneella vallan keskittymisellä taholle, jota kukaan ei oman asemansa vuoksi mielellään lähde haastamaan. Toivoa sopii, että Keskusta uskaltaa uudistua. Se edellyttää rohkeita ja itseensä luottavia persoonallisuuksia, jotka uskaltavat asettua ehdolle erilaisiin tehtäviin pelkäämättä omaa asemaansa.
Oiva Kaltiokumpu
perjantai, 4. syyskuuta 2009
Jyrki Kataisen esittämä "ydinenergiavaltio" on torjuttava!
Aiempina vuosikymmeninä on käyty välillä kiivastakin keskustelua ydinvoiman järkevyydestä ja turvallisuudesta. Ilmastomuutoksen myötä laajempi ydinvoiman lisärakentamisen vastustaminen on laantunut. Ydinvoiman lisärakentamista on arvioitava Suomen oman energiatarpeen ja kotimaisen bioenergian saatavuuden näkökulmasta.
Kotimainen uusiutuva bioenergia saatava käyttöön
Suomen kansainvälinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen estämisessä edellyttää nykyistä selvästi voimakkaampaa kotimaisen bioenergian tuotannon kehittämistä ja käytön lisäämistä. Suomi on täynnä erilaisia mahdollisuuksia kotimaisen bioenergian tuottamiseksi. Maakunnissa tulisi voida nykyistä paremmin hyödyntää metsä- ja turvevarantoamme, bioenergian tuottamista ja jalostamista. Tämä edellyttää valtion panostamista alan tutkimukseen ja kehittämiseen. Energiaa käyttävän tulisi saada neuvontaa mm. erilaisista bioenergialämmitysjärjestelmistä, niiden saatavuudesta, rahoituksesta, bioenergian saannista jne. Bioenergiaa tuottavien yritysten tai alalle alkavien tulisi myös saada neuvontaa rahoituksen saamiseksi, menetelmien kehittämiseksi, markkinoinnin toteuttamiseksi, työvoiman kouluttamiseksi ja saamiseksi jne.
Ministeri Mauri Pekkarinen ja hänen johtama ministeriönsä on ahkeroinut tämänkin tavoitteen eteen. Siitä huolimatta kotimaisen uusiutuvan bioenergian tuottaminen ja laajentuva käyttö edistyvät, ilmeisesti järjestelmistä ja vanhoillisista asenteista johtuen, aivan liian hitaasti. Lisäydinvoiman rakentamien ei saa vaarantaa tätä tavoitetta. Ilmastomuutoksen uhatessa eduskunnalla ei ole varaa tehdä uusia toteuttamatta jääviä "risupakettipäätöksiä". Bioenergian tuottamista koskevilla päätöksillä ei saa naamioida uusien ydinvoimaloiden lisärakentamispäätöksiä.
Yksi lisäydinvoimala riittää
Kotimaisella bioenergialla emme voi kokonaan korvata kasvavaa energian lisätarvetta. Emme myöskään riippuvuuttamme tuontienergiasta, vaikka lama on hillinnytkin tilapäisesti energian kulutusta. On muistettava, että käytössä olevat ydinvoimalamme vanhenevat, joten niiden tilalle on saatava korvaavaa energiatuotantoa. Tietysti kaikki ilmastonmuutoksen estävät ja energian kulutusta hillitsevät toimet ovat ensisijaisia.
Jyrki Kataisen ajatus, että Suomeen nyt myönnettäisiin kolmen uuden ydinvoimalan rakennuslupa, on huonosti harkittu. Ilmeisesti yksi peruste on ollut hakijoiden monilukuisuus. En kannata ydinvoimaloiden lisärakentamista sellaisin perustein, että Suomi alkaisi tuottaa sähköä vaikkapa ulkomaisen omistuksen ja pääoman voimin ja myymään sitä maailmalle. Se tekisi Suomesta lähes vapaan alueen rakentaa uusia ja uusia ydinvoimaloita kansainvälisen ja kasvottoman pääoman tarpeisiin. Sekään ei käy perusteeksi, että kaikkien hakijoiden tulisi voida rakentaa Suomeen ydinvoimaloita.
Vaikka luotankin nykyiseen ydinvoimajätteen sijoitteluun, en halua, että Suomen maaperään joudutaan sijoittamaan mittaamattomat määrät ydinjätettä kansainvälisen pääoman ja omistajapiirien voiton saannin ja toiveiden mukaisesti. Nykyisen lainsäädännön mukaan ydinjätteen loppusijoittamisessa sijoituskunnan on se hyväksyttävä. Jos kunta ei sijoittamista hyväksy, ei niitä voi kuntaan sijoittaa.
Kun Suomen energiatarve on selvitetty, on päätösten aika. Haluan uskoa, että kehittämällä kotimaista bioenergian tuotantoa ja käyttöä sekä rakentamalla yksi lisäydinvoimala, Suomi turvaa omavaraisuutensa energian saannissa riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Kaikista viisainta on sijoittaa uusi ydinvoimala jo nyt olemassa oleville paikoille, Eurajoelle tai Loviisaan. Kummankin turvallisuusjärjestelyt ovat joka suhteessa korkeaa tasoa, joka turvaa rakentamisen ja energiatuotannon ilman vakavia ulkopuolisia uhkia tai sabotaaseja. Eurajoen Olkiluotoa puolustaa myös ydinvoimalajätteen sijoittaminen Eurajoen maaperään. Näin säästytään vaarallisen käytetyn ydinjätteen kuljetuksista ja sen aiheuttamasta vaarasta. Se lisää merkittävästi yleistä turvallisuutta.
Kotimainen uusiutuva bioenergia saatava käyttöön
Suomen kansainvälinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen estämisessä edellyttää nykyistä selvästi voimakkaampaa kotimaisen bioenergian tuotannon kehittämistä ja käytön lisäämistä. Suomi on täynnä erilaisia mahdollisuuksia kotimaisen bioenergian tuottamiseksi. Maakunnissa tulisi voida nykyistä paremmin hyödyntää metsä- ja turvevarantoamme, bioenergian tuottamista ja jalostamista. Tämä edellyttää valtion panostamista alan tutkimukseen ja kehittämiseen. Energiaa käyttävän tulisi saada neuvontaa mm. erilaisista bioenergialämmitysjärjestelmistä, niiden saatavuudesta, rahoituksesta, bioenergian saannista jne. Bioenergiaa tuottavien yritysten tai alalle alkavien tulisi myös saada neuvontaa rahoituksen saamiseksi, menetelmien kehittämiseksi, markkinoinnin toteuttamiseksi, työvoiman kouluttamiseksi ja saamiseksi jne.
Ministeri Mauri Pekkarinen ja hänen johtama ministeriönsä on ahkeroinut tämänkin tavoitteen eteen. Siitä huolimatta kotimaisen uusiutuvan bioenergian tuottaminen ja laajentuva käyttö edistyvät, ilmeisesti järjestelmistä ja vanhoillisista asenteista johtuen, aivan liian hitaasti. Lisäydinvoiman rakentamien ei saa vaarantaa tätä tavoitetta. Ilmastomuutoksen uhatessa eduskunnalla ei ole varaa tehdä uusia toteuttamatta jääviä "risupakettipäätöksiä". Bioenergian tuottamista koskevilla päätöksillä ei saa naamioida uusien ydinvoimaloiden lisärakentamispäätöksiä.
Yksi lisäydinvoimala riittää
Kotimaisella bioenergialla emme voi kokonaan korvata kasvavaa energian lisätarvetta. Emme myöskään riippuvuuttamme tuontienergiasta, vaikka lama on hillinnytkin tilapäisesti energian kulutusta. On muistettava, että käytössä olevat ydinvoimalamme vanhenevat, joten niiden tilalle on saatava korvaavaa energiatuotantoa. Tietysti kaikki ilmastonmuutoksen estävät ja energian kulutusta hillitsevät toimet ovat ensisijaisia.
Jyrki Kataisen ajatus, että Suomeen nyt myönnettäisiin kolmen uuden ydinvoimalan rakennuslupa, on huonosti harkittu. Ilmeisesti yksi peruste on ollut hakijoiden monilukuisuus. En kannata ydinvoimaloiden lisärakentamista sellaisin perustein, että Suomi alkaisi tuottaa sähköä vaikkapa ulkomaisen omistuksen ja pääoman voimin ja myymään sitä maailmalle. Se tekisi Suomesta lähes vapaan alueen rakentaa uusia ja uusia ydinvoimaloita kansainvälisen ja kasvottoman pääoman tarpeisiin. Sekään ei käy perusteeksi, että kaikkien hakijoiden tulisi voida rakentaa Suomeen ydinvoimaloita.
Vaikka luotankin nykyiseen ydinvoimajätteen sijoitteluun, en halua, että Suomen maaperään joudutaan sijoittamaan mittaamattomat määrät ydinjätettä kansainvälisen pääoman ja omistajapiirien voiton saannin ja toiveiden mukaisesti. Nykyisen lainsäädännön mukaan ydinjätteen loppusijoittamisessa sijoituskunnan on se hyväksyttävä. Jos kunta ei sijoittamista hyväksy, ei niitä voi kuntaan sijoittaa.
Kun Suomen energiatarve on selvitetty, on päätösten aika. Haluan uskoa, että kehittämällä kotimaista bioenergian tuotantoa ja käyttöä sekä rakentamalla yksi lisäydinvoimala, Suomi turvaa omavaraisuutensa energian saannissa riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Kaikista viisainta on sijoittaa uusi ydinvoimala jo nyt olemassa oleville paikoille, Eurajoelle tai Loviisaan. Kummankin turvallisuusjärjestelyt ovat joka suhteessa korkeaa tasoa, joka turvaa rakentamisen ja energiatuotannon ilman vakavia ulkopuolisia uhkia tai sabotaaseja. Eurajoen Olkiluotoa puolustaa myös ydinvoimalajätteen sijoittaminen Eurajoen maaperään. Näin säästytään vaarallisen käytetyn ydinjätteen kuljetuksista ja sen aiheuttamasta vaarasta. Se lisää merkittävästi yleistä turvallisuutta.
perjantai, 12. joulukuuta 2008
MINISTERIKÖ YKSIN PÄÄTTÄÄ?
On hämmästyttävää kun eduskunnassakin kuulee "vanhan ajan" kansanedustajien sanovan, että hallituksen antaman lakiesityksen muuttamiseen täytyy saada ministerin lupa! On unohdettu eduskunnan perustuslaillinen rooli. Ei ole kumma, kun tavalliset kansalaiset ihmettelevät, miksi kansanedustajat eduskunnassa toimivat oman ja äänestäjiensä tahdon vastaisesti alistumalla edellä kuvattuun rooliin. Samalla kun julkinen sana ihmettelee eduskunnan roolin heikentymistä, samalla median edustajat ovat valmiita kauhistelemaan, miten eduskunta on voinut tulla toiseen johtopäätökseen, kuin valmistelevat virkamiehet ja ao.ministeri. Helposti todetaan, että valiokunta on kävellyt ministerin yli. Tämä hallitusten esitysten "muuttamattomuusvaatimus" ja erikoisvaliokuntien ja eduskunnan toimivalta ovat mielestäni ristiriidassa keskenään. Vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että hallitus tekee esitykset eduskunnalle, joka suvereenisti päättää mikä on esityksen lopullinen sisältö tai meneekö esitys ylipäätään läpi. Onpa joku "vanhan ajan" kansanedustaja sellaisiakin laukonut, että ministerin pitäisi voida päästä sanomaan mielipiteensä luonnosvaiheessa olevaan mietintöönkin. Sitä kyllä pitäisin jo perustuslain vastaisena, jos ministerit alkaisivat päättää erikoisvaliokunnan mietinnön sisällöstä.
Kiistelty ulkomaalaislakiesitys hyväksyttiin tänään muutettuna hallintovaliokunnassa. Valiokunta teki työtä keväästä saakka. Lähtökohtaisesti kysymyksessä oli EU:n lainsäädännön harmonisointi ja siitä aiheutuvat muutokset Suomen lainsäädäntöön. Julkisuudessakin lakiesitys aiheutti keskustelua, koska se koettiin liian liberaaliksi. Sitä alkuperäinen esitys olikin.
Alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan sellaiselle maahan tulleelle, jolla ei ole maahantulon laillisia edellytyksiä ja jota ei erilaisista teknisistä syistä olisi voitu palauttaa kotimaanhansa, olisi annettu oleskelulupa Suomeen. Tämä olisi myös mahdollistanut oikeuden työntekoon ja perheiden yhdistämisen. Mitenkähän perheen olisi sitten käynyt, kun luvaton maahantulija olisi jouduttu poistamaan maasta? Tätä epäjohdonmukaisuutta valiokunta ei voinut hyväksyä. Sen sijaan valiokunta piti tarpeellisena sallia niille, jotka saavat oleskeluluvan, mahdollisuuden päästä Suomessa työhön, eikä heidän enää tarvitse odottaa työhön pääsyä kuukausia tai jopa vuosia. Maahan eri syistä hyväksytysti saapuneiden sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan edesauttaa, jos he pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan työelämään.
Lakiesityksen toinen tärkeä kohta oli se, että hallituksen esityksessä haluttiin laajentaa EU-direktiivin rajauksia maahantuloon ja mahdollistaa aika lavein määritelmin oleskeluluvan myöntäminen humanitaarisin perustein. Tämä olisi mahdollistanut viranomaisille erittäin laajan harkinnan myöntää oleskelulupia mitä erilaisimpien syiden vuoksi. Sellainen lainsäädäntö olisi todennäköisesti lisännyt voimakkaasti Suomeen eri syistä pyrkivien määrää, koska muualla Euroopassa olisi ollut paljon tiukempi lainsäädäntö. Tätäkään lakiesityksen kohtaa valiokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.
Sen sijaan valiokunta pysyttäytyi EU:n yhteisessä kannassa, jota direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi lakiin tehtiin perusteet humanitaarisen oleskeluluvan myöntämiselle, johon asetettiin selvät kriteerit. Nämä määritelmät sisältävät Suomessa eri oikeusasteissa tehtyjen päätösten mukaisia tulkintoja oleskeluluvan myöntämiselle. Tärkeintä humanitaarisen suojelun myöntämisen kriteereissä on se, että esimerkiksi vaikea ihmisoikeustilanne ei yksinomaan riitä oleskeluluvan myöntämiseen. Tätä lain kohtaa varten perusteluihin kirjoitettiin, että oleskeluluvan saantiin edellytetään vaikean ihmisoikeustilanteen lisäksi myös lähtömaassa todennettu huono turvallisuustilanne. Näin Suomi voi noudattaa EU-direktiivin vaatimuksia yhteisen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. EU:n maahanmuuttopolitiikkaa pyritään edelleen yhtenäistämään ja perinteisesti se on kireämpää, kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut.
Lähtökohtana uudellakin lainsäädännöllä on tietysti kansainvälisten ihmisoikeuksia- ja pakolaisten asemaa määrittelevät sopimukset ja EU-lainsäädännön oikeusvaltioiden periaatteet sekä Suomen perustuslaki. Tämän vuoksi pakolaisten ja kotimaassaan mm. vainon kohteeksi joutuvien oikeudet pysyivät entisellään.
Hallintovaliokunta käytti sille perustuslaissa säädettyä valtaa. Asianmukaiseen menettelyyn kuuluu keskustelut esittelevän ministerin kanssa. Kaikessa ei ministerin toiveiden ja vaatimusten mukaan siis menty. Se on osoitus siitä, että ainakin joskus demokratia eduskunnan tasollakin toimii ministeriöiden paineista huolimatta. Viisas on se ministeri, joka ei harhaudu luulemaan itseään demokratiassa valistuneeksi yksinvaltiaaksi, vaan ymmärtää eduskunnan roolin suhteessa hallitusten esityksiinkin. Jos laki on huonosti tai puutteellisesti valmisteltu, sitä on mahdollista eduskunnassa korjata, mutta paras vaihtoehto on, jos ministeri vetää huonon lakiesityksen pois, valmisteluttaa sen uudelleen ja hallitus antaa uuden esityksen. Näin eduskunta voi säätää hyviä ja toimivia lakeja.
Lainsäädännön korkea taso voidaan saavuttaa hyvällä yhteistyöllä eduskunnan eri elinten ja maan hallituksen sekä esittelevän ministerin kesken. Kaikkien on syytä arvoistaa toisiaan ja löytää joustoa hyvien päätösten saamiseksi.
Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu eduskunnan ja hallituksen sekä ministereiden roolista olisi hyvin tervetullutta.
Kiistelty ulkomaalaislakiesitys hyväksyttiin tänään muutettuna hallintovaliokunnassa. Valiokunta teki työtä keväästä saakka. Lähtökohtaisesti kysymyksessä oli EU:n lainsäädännön harmonisointi ja siitä aiheutuvat muutokset Suomen lainsäädäntöön. Julkisuudessakin lakiesitys aiheutti keskustelua, koska se koettiin liian liberaaliksi. Sitä alkuperäinen esitys olikin.
Alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan sellaiselle maahan tulleelle, jolla ei ole maahantulon laillisia edellytyksiä ja jota ei erilaisista teknisistä syistä olisi voitu palauttaa kotimaanhansa, olisi annettu oleskelulupa Suomeen. Tämä olisi myös mahdollistanut oikeuden työntekoon ja perheiden yhdistämisen. Mitenkähän perheen olisi sitten käynyt, kun luvaton maahantulija olisi jouduttu poistamaan maasta? Tätä epäjohdonmukaisuutta valiokunta ei voinut hyväksyä. Sen sijaan valiokunta piti tarpeellisena sallia niille, jotka saavat oleskeluluvan, mahdollisuuden päästä Suomessa työhön, eikä heidän enää tarvitse odottaa työhön pääsyä kuukausia tai jopa vuosia. Maahan eri syistä hyväksytysti saapuneiden sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan edesauttaa, jos he pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan työelämään.
Lakiesityksen toinen tärkeä kohta oli se, että hallituksen esityksessä haluttiin laajentaa EU-direktiivin rajauksia maahantuloon ja mahdollistaa aika lavein määritelmin oleskeluluvan myöntäminen humanitaarisin perustein. Tämä olisi mahdollistanut viranomaisille erittäin laajan harkinnan myöntää oleskelulupia mitä erilaisimpien syiden vuoksi. Sellainen lainsäädäntö olisi todennäköisesti lisännyt voimakkaasti Suomeen eri syistä pyrkivien määrää, koska muualla Euroopassa olisi ollut paljon tiukempi lainsäädäntö. Tätäkään lakiesityksen kohtaa valiokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.
Sen sijaan valiokunta pysyttäytyi EU:n yhteisessä kannassa, jota direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi lakiin tehtiin perusteet humanitaarisen oleskeluluvan myöntämiselle, johon asetettiin selvät kriteerit. Nämä määritelmät sisältävät Suomessa eri oikeusasteissa tehtyjen päätösten mukaisia tulkintoja oleskeluluvan myöntämiselle. Tärkeintä humanitaarisen suojelun myöntämisen kriteereissä on se, että esimerkiksi vaikea ihmisoikeustilanne ei yksinomaan riitä oleskeluluvan myöntämiseen. Tätä lain kohtaa varten perusteluihin kirjoitettiin, että oleskeluluvan saantiin edellytetään vaikean ihmisoikeustilanteen lisäksi myös lähtömaassa todennettu huono turvallisuustilanne. Näin Suomi voi noudattaa EU-direktiivin vaatimuksia yhteisen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. EU:n maahanmuuttopolitiikkaa pyritään edelleen yhtenäistämään ja perinteisesti se on kireämpää, kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut.
Lähtökohtana uudellakin lainsäädännöllä on tietysti kansainvälisten ihmisoikeuksia- ja pakolaisten asemaa määrittelevät sopimukset ja EU-lainsäädännön oikeusvaltioiden periaatteet sekä Suomen perustuslaki. Tämän vuoksi pakolaisten ja kotimaassaan mm. vainon kohteeksi joutuvien oikeudet pysyivät entisellään.
Hallintovaliokunta käytti sille perustuslaissa säädettyä valtaa. Asianmukaiseen menettelyyn kuuluu keskustelut esittelevän ministerin kanssa. Kaikessa ei ministerin toiveiden ja vaatimusten mukaan siis menty. Se on osoitus siitä, että ainakin joskus demokratia eduskunnan tasollakin toimii ministeriöiden paineista huolimatta. Viisas on se ministeri, joka ei harhaudu luulemaan itseään demokratiassa valistuneeksi yksinvaltiaaksi, vaan ymmärtää eduskunnan roolin suhteessa hallitusten esityksiinkin. Jos laki on huonosti tai puutteellisesti valmisteltu, sitä on mahdollista eduskunnassa korjata, mutta paras vaihtoehto on, jos ministeri vetää huonon lakiesityksen pois, valmisteluttaa sen uudelleen ja hallitus antaa uuden esityksen. Näin eduskunta voi säätää hyviä ja toimivia lakeja.
Lainsäädännön korkea taso voidaan saavuttaa hyvällä yhteistyöllä eduskunnan eri elinten ja maan hallituksen sekä esittelevän ministerin kesken. Kaikkien on syytä arvoistaa toisiaan ja löytää joustoa hyvien päätösten saamiseksi.
Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu eduskunnan ja hallituksen sekä ministereiden roolista olisi hyvin tervetullutta.
tiistai, 9. joulukuuta 2008
ONKO JYRKI KATAINEN KOKOOMUKSEN MENESTYKSEN SALAISUUS?
Kunnallisvaaleissa suurten puolueiden selkeä voittaja oli kokoomus. Oliko puheenjohtaja Jyrki Katainen vaalivoiton avain? Osaltaan varmaan olikin, mutta syitä on muitakin. Jyrki on tyylikäs, asiaa tunteva, sanavalmis puheenjohtaja ja hyvä valtiovarainministeri. Hän jopa pysähtyy kuuntelemaan, jos kansanedustajalla on jotain sanottavanaan. Näin ei kaikkien ministereiden osalta välttämättä ole. Kaikki hiljentävät vauhtiaan, mutta kuuntelemisesta ei jää varmaa kuvaa.
Kataisen tapaan valinta EU:n parhaaksi valtiovarainministeriksi hyväilisi varmasti kenen tahansa itsetuntoa ja auttaisi edustamaansa puoluetta. Onko ansio hyvästä valtiontalouden hoidosta sitten yksin Jyrkin? Istuvan hallituksen ja ministeritehtävänsä osalta kunnia kuuluu hänelle. Talouspolitiikkaa ei kuitenkaan nosteta eikä tuhota olemalla puolitoista vuotta valtiovarainministeriön pomona. Se vaatii pidemmän ajanjakson. Kunnia Suomen taloudesta kuuluu myös aiemmille hallituksille ja ministereille. Joka tapauksessa valinta osoitti miten kokoomus saa erilaista nostetta myös muiden menestymisestä. Mutta Jyrkistä sekään ei tee ansioitaan huonompaa.
Katainen lienee kokoomuksen puoluejohdossa se henkilö, joka oivalsi, että puhumalla myös vähempiosaisista puolue saa pehmeämmän ulkokuvan ja silti edustaa ainoaa selvästi oikeistolaista puoluetta Suomessa. Vähäosaisten puolustajan viitta tulee joka tapauksessa, koska muut hallituspuolueet pitävät siitä huolen.
Olen sitä mieltä, että Jurki Kataisen valoisan persoonan lisäksi kokoomuksen vaalivoittoon liittyy hyvin yksinkertaisia asioita, joita on hämmästyttävän vähän julkisuudessa käsitelty, jos ei ollenkaan. Tärkein pointti kokoomuksen vaalimenestykseen löytyy meistä suomalaisista ja siitä miten hyvin puolue osaa sen hyödyntää.
Suomessa kiinnostus kunta- ja eduskuntavaaleihin ei ole kovin korkea. Se osoittaa, että puolueiden ja päättäjien sanoma ei kosketa, kuin osaa kansasta. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset puolueet eivät ohjelmiltaan ja tavoitteiltaan enää erotu toisistaan. Kaikki kannattaa hyviä asioita ja kaikki vastustaa huonoja. Puolueet tähtäävät aivan samoihin päämääriin, mutta vähän eri keinoin. Hyvin suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa tai ketkä henkilöt ovat ministereitä. Suurin osa nuorisosta ei välitä äänestää tai eivät ole kiinnostuneita aatteista ja niiden sisällöstä, mutta innostuvat uudesta ja modernista menosta. Juuri nämä seikat kokoomusjohto älysi.
Kokoomus on viimeisten vaalien ajalta tullut tunnetuksi "työväenpresidentistä" ja "tekevistä naisista ja miehistä", joissa kummassakin on käytetty erilaista, aivan muuhun aatemaailmaan ja aikaan kuuluvaa aihemainontaa ja retoriikkaa, kuin perinteisen oikeistopuolueen odotettaisiin käyttävän. Koska äänestäjän tietämys eri puolueiden todellisista aatteista ja luonteesta on paljolti väistynyt, käy äänestäjälle puolueeksi yksi ja sama puolue; työväenpuolue, keskusta-oikeustopuolue ja oikeistopuolue. Äänestäjä tiedostaa vain sen, että hyviä asioita halutaan kaikille ja trendikkäästi tarjoten.
Olen aika vakuuttunut, että viime vaaleissa oli paljon ihmisiä, jotka äänestäessään kokoomusta eivät tienneet äänestäneensä tosiasiassa oikeistopuoluetta, jonka "vähäosaiset huomioiva" politiikka ja koko Suomen asuttamista puolustava kuva muodostuu merkittävältä osaltaan muiden hallituspuolueiden vaatimuksista. Vaikka hallituksella on vain yksi yhteinen ohjelma, hallitusohjelman monet vähäosaisia huomioivat kirjaukset syntyivät keskustan ja keskiryhmien vaatimuksista. Kulissien takana niiden toteuttamisessa on joskus syntynyt erilaisia vääntöjä. Kokoomus on silti onnistunut hyödyntämään hallituksen päätökset selvästi paremmin, kuin keskusta tai muut hallituskumppanit. Keskustan käden jälki on vahva kaikissa hallituksen tekemissä keskeisimmissä sosiaali- ja aluepolitiikan huomioivissa päätöksissä, mutta työn tulosten poliittisessa hyödyntämisessä olemme epäonnistuneet lähes aina.
Mielestäni kokoomuksen vaalivoitto oli silti ansaittu. Kokoomus on myös hyvä hallituskumppani. He ilmeisesti tiesivät, että äänestäjä ei tunne puolueita ja niiden aatteita ja iskivät siihen. He tiesivät, että ei kannata tarjota vain oikeistopolitiikkaa, koska se marginalisoisi puolueen. Nyt uurnille lähti suuri "tuntemattomien" äänestäjien joukko, jotka valitsivat viihdyttävän ja hyvää kaikille ajavan puolueen. Lukuisa joukko ei tiennyt valinneensa sisältä kovaa oikeistopuoluetta.
Kuinka pitkälle nousukiito johtaa, se jää nähtäväksi. Kaikki trendit muuttuvat ajan myötä. Näin käy vääjäämättä myös kokoomukselle. On mielenkiitoista nähdä missä vaiheessa äänestäjät alkavat ymmärtää äänestäneensä oikeistoa, vai ymmärtävätko he sitä enää koskaan.
Kataisen tapaan valinta EU:n parhaaksi valtiovarainministeriksi hyväilisi varmasti kenen tahansa itsetuntoa ja auttaisi edustamaansa puoluetta. Onko ansio hyvästä valtiontalouden hoidosta sitten yksin Jyrkin? Istuvan hallituksen ja ministeritehtävänsä osalta kunnia kuuluu hänelle. Talouspolitiikkaa ei kuitenkaan nosteta eikä tuhota olemalla puolitoista vuotta valtiovarainministeriön pomona. Se vaatii pidemmän ajanjakson. Kunnia Suomen taloudesta kuuluu myös aiemmille hallituksille ja ministereille. Joka tapauksessa valinta osoitti miten kokoomus saa erilaista nostetta myös muiden menestymisestä. Mutta Jyrkistä sekään ei tee ansioitaan huonompaa.
Katainen lienee kokoomuksen puoluejohdossa se henkilö, joka oivalsi, että puhumalla myös vähempiosaisista puolue saa pehmeämmän ulkokuvan ja silti edustaa ainoaa selvästi oikeistolaista puoluetta Suomessa. Vähäosaisten puolustajan viitta tulee joka tapauksessa, koska muut hallituspuolueet pitävät siitä huolen.
Olen sitä mieltä, että Jurki Kataisen valoisan persoonan lisäksi kokoomuksen vaalivoittoon liittyy hyvin yksinkertaisia asioita, joita on hämmästyttävän vähän julkisuudessa käsitelty, jos ei ollenkaan. Tärkein pointti kokoomuksen vaalimenestykseen löytyy meistä suomalaisista ja siitä miten hyvin puolue osaa sen hyödyntää.
Suomessa kiinnostus kunta- ja eduskuntavaaleihin ei ole kovin korkea. Se osoittaa, että puolueiden ja päättäjien sanoma ei kosketa, kuin osaa kansasta. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset puolueet eivät ohjelmiltaan ja tavoitteiltaan enää erotu toisistaan. Kaikki kannattaa hyviä asioita ja kaikki vastustaa huonoja. Puolueet tähtäävät aivan samoihin päämääriin, mutta vähän eri keinoin. Hyvin suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa tai ketkä henkilöt ovat ministereitä. Suurin osa nuorisosta ei välitä äänestää tai eivät ole kiinnostuneita aatteista ja niiden sisällöstä, mutta innostuvat uudesta ja modernista menosta. Juuri nämä seikat kokoomusjohto älysi.
Kokoomus on viimeisten vaalien ajalta tullut tunnetuksi "työväenpresidentistä" ja "tekevistä naisista ja miehistä", joissa kummassakin on käytetty erilaista, aivan muuhun aatemaailmaan ja aikaan kuuluvaa aihemainontaa ja retoriikkaa, kuin perinteisen oikeistopuolueen odotettaisiin käyttävän. Koska äänestäjän tietämys eri puolueiden todellisista aatteista ja luonteesta on paljolti väistynyt, käy äänestäjälle puolueeksi yksi ja sama puolue; työväenpuolue, keskusta-oikeustopuolue ja oikeistopuolue. Äänestäjä tiedostaa vain sen, että hyviä asioita halutaan kaikille ja trendikkäästi tarjoten.
Olen aika vakuuttunut, että viime vaaleissa oli paljon ihmisiä, jotka äänestäessään kokoomusta eivät tienneet äänestäneensä tosiasiassa oikeistopuoluetta, jonka "vähäosaiset huomioiva" politiikka ja koko Suomen asuttamista puolustava kuva muodostuu merkittävältä osaltaan muiden hallituspuolueiden vaatimuksista. Vaikka hallituksella on vain yksi yhteinen ohjelma, hallitusohjelman monet vähäosaisia huomioivat kirjaukset syntyivät keskustan ja keskiryhmien vaatimuksista. Kulissien takana niiden toteuttamisessa on joskus syntynyt erilaisia vääntöjä. Kokoomus on silti onnistunut hyödyntämään hallituksen päätökset selvästi paremmin, kuin keskusta tai muut hallituskumppanit. Keskustan käden jälki on vahva kaikissa hallituksen tekemissä keskeisimmissä sosiaali- ja aluepolitiikan huomioivissa päätöksissä, mutta työn tulosten poliittisessa hyödyntämisessä olemme epäonnistuneet lähes aina.
Mielestäni kokoomuksen vaalivoitto oli silti ansaittu. Kokoomus on myös hyvä hallituskumppani. He ilmeisesti tiesivät, että äänestäjä ei tunne puolueita ja niiden aatteita ja iskivät siihen. He tiesivät, että ei kannata tarjota vain oikeistopolitiikkaa, koska se marginalisoisi puolueen. Nyt uurnille lähti suuri "tuntemattomien" äänestäjien joukko, jotka valitsivat viihdyttävän ja hyvää kaikille ajavan puolueen. Lukuisa joukko ei tiennyt valinneensa sisältä kovaa oikeistopuoluetta.
Kuinka pitkälle nousukiito johtaa, se jää nähtäväksi. Kaikki trendit muuttuvat ajan myötä. Näin käy vääjäämättä myös kokoomukselle. On mielenkiitoista nähdä missä vaiheessa äänestäjät alkavat ymmärtää äänestäneensä oikeistoa, vai ymmärtävätko he sitä enää koskaan.
torstai, 18. syyskuuta 2008
MENIKÖ HEIDI HAUTALALTA USKOTTAVUUS?
Lakivaliokunnan keväällä käsittelyssä ollut poliisin antamien sakkojen muuntokelpoisuuden poistaminen jätti "henkisiä vaurioita" lakivaliokunnan työskentelyyn. Kansanedustaja Lyly Rajala on ilmoittanut jättäytyvänsä pois lakivaliokunnan työskentelystä. Hän pitää valiokunnan puheenjohtaja Heidi Hautalan ja oikeusministeri Tuija Braxin toimia pöyristyttävinä. Oikeusministerihän valmistutti kyseisen lain ministeriössä pikavauhtia ilman asiaan kuuluvaa lausuntokierrosta. Heidi Hautala taas oli niin innokas lakimuutoksen edistäjä, että unohti valiokunnan puheenjohtajan roolin ja valiokunnan jäsenten näkemysten huomioon ottamisen. No, yleensä Heidi esittää valiokunnassa olevaan asiaan itse kysymyksen ja vastaa ensiksi oman mielipiteensä, kun sivistyneempi tapa olisi antaa valiokunnan jäsenten esitää näkemyksensä ja tehdä siitä yhteenveto omilla painotuksillaan.
Lyly otti ja lähti
Ymmärrän Lyly Rajalan turhautumista ja johtopäätösten tekoa. Lyly on oikeudenmukainen ja tinkimätön edustaja, joka maallikkona ja oikeuden lautamiehenä ilmeisesti ymmärtää miten merkityksellistä eduskunnan yksittäisillä lainmuutoksilla on laajemmin Suomen kriminaalipolitiikkaan ja tavallisen kansalaisen elämään. Työkseen rikollisten kanssa painivina näiden asioiden ymmärtäminen on aivan luonnollista. Lähtökohtaisesti kaikki valiokunnan kansanedustajat, Heidi Hautalaa ja Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta, vastustivat lakiesitystä. Lopullisessa lain hyväksymiskäsittelyssä suurin osa valiokunnan hallituspuolueiden kansanedustajista joutuivat hallituksen pelisääntöjen pakottamana äänestyksessä tukemaan muutoin vastustamaansa lakia.
Eduskunnan ei tule lainsäädännössä suosia tapa- tai ammattirikollisia
Kuten olen aiemmin kirjoitellut, myös minä vastustin pahimpien rikollisten "vapauttamista" sakkorangaistusten seuraamuksista äänestämällä lain lopullisessa käsittelyssä lain hyväksymistä vastaan. Näin toimivat myös kansanedustajat Lyly Rajala, Markku Pakkanen ja sekä kaikki hallituspuolueiden poliisikansanedustajat. Ennen muuntorangaistuksen poistamista olisi pitänyt laatia korvaava seuraamusjärjestelmä.
Heidi Hautalan asema ja vaikutusvalta jää nähtäväksi
Menettelyllään lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala "leikkasi" omaa vaikutusvaltaansa valiokunnassa. Jää nähtäväksi, miten hänen taitonsa ja kapasiteettinsa riittää vaikeiden juridisten asioiden käsittelyyn jatkossa. Etenkin, jos hän jatkossakin pitää omaa tietämystään ja osaamistaan muita valiokunnan jäseniä parempana, vaikka juridiikasta, lain soveltamisesta ja vaikutuksista valiokunnan jäsenillä lienee häneen varrattuna ylivertainen tietämys. No, jos valiokunnassa asiantuntijoiden kuuleminen on riittävän laaja-alaista, on vielä toivoa, että valiokunta löytää tasapuoliset ja oikeat päätöksentekomenettelyt.
Lyly otti ja lähti
Ymmärrän Lyly Rajalan turhautumista ja johtopäätösten tekoa. Lyly on oikeudenmukainen ja tinkimätön edustaja, joka maallikkona ja oikeuden lautamiehenä ilmeisesti ymmärtää miten merkityksellistä eduskunnan yksittäisillä lainmuutoksilla on laajemmin Suomen kriminaalipolitiikkaan ja tavallisen kansalaisen elämään. Työkseen rikollisten kanssa painivina näiden asioiden ymmärtäminen on aivan luonnollista. Lähtökohtaisesti kaikki valiokunnan kansanedustajat, Heidi Hautalaa ja Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta, vastustivat lakiesitystä. Lopullisessa lain hyväksymiskäsittelyssä suurin osa valiokunnan hallituspuolueiden kansanedustajista joutuivat hallituksen pelisääntöjen pakottamana äänestyksessä tukemaan muutoin vastustamaansa lakia.
Eduskunnan ei tule lainsäädännössä suosia tapa- tai ammattirikollisia
Kuten olen aiemmin kirjoitellut, myös minä vastustin pahimpien rikollisten "vapauttamista" sakkorangaistusten seuraamuksista äänestämällä lain lopullisessa käsittelyssä lain hyväksymistä vastaan. Näin toimivat myös kansanedustajat Lyly Rajala, Markku Pakkanen ja sekä kaikki hallituspuolueiden poliisikansanedustajat. Ennen muuntorangaistuksen poistamista olisi pitänyt laatia korvaava seuraamusjärjestelmä.
Heidi Hautalan asema ja vaikutusvalta jää nähtäväksi
Menettelyllään lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala "leikkasi" omaa vaikutusvaltaansa valiokunnassa. Jää nähtäväksi, miten hänen taitonsa ja kapasiteettinsa riittää vaikeiden juridisten asioiden käsittelyyn jatkossa. Etenkin, jos hän jatkossakin pitää omaa tietämystään ja osaamistaan muita valiokunnan jäseniä parempana, vaikka juridiikasta, lain soveltamisesta ja vaikutuksista valiokunnan jäsenillä lienee häneen varrattuna ylivertainen tietämys. No, jos valiokunnassa asiantuntijoiden kuuleminen on riittävän laaja-alaista, on vielä toivoa, että valiokunta löytää tasapuoliset ja oikeat päätöksentekomenettelyt.
Eduskuntatyö ja koulutuspolitiikka
Eduskuntatyö on käynnistynyt. Keskeisimpänä asiana on käsittelyssä valtion vuoden 2009 budjetti, jossa mm. opetusministeriön hallinnonalan budjettiin esitetään ennenkuulumattoman suurta 507 M€ lisäystä. Tästä huolimatta yliopistokeskusten toiminta on eri tavoin uhattuna?
Myös valiokunnat ovat käynnistäneet hallituksen esitysten käsittelyn.
Eduskunnan suuressa salissa ei kansanedustaja useinkaan pääse puhumaan, vaikka asiaa olisi. Yhden puheenvuoron vuoden 2009 budjetista olen saanut käyttää. Depateissa puheenvuoroja en ole saanut. Jostain syystä puhemiehet antavat puheenvuorot pääosin samoille "vanhoille" edustajille. No, eipäs kansalaisten tarvitse eduskunnasta odotella mitään uusia näkemyksiä, ei ainakaan uusien kansanedustajien esittämänä.
Yliopistokeskusten asema uhattuna?
Tänäänkin olisin halunnut kysyä opetusministeri Sari Sarkomaalta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Puheenvuoroa ei tullut? Yliopistokeskusmaakunnissa on kova huoli ministeri Sarkomaan toimista yliopistouudistuksen toteutuksessa. Yliopistokeskuksista aiotaan poistaa nuorten perusopetukseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänotto ja muuttaa ne vain täydennyskoulutusta antaviksi. Suuntaus on virheelistä koulutuspolitiikkaa. Juuri koulutus ja osaaminen mahdollistavat maakunnille ja niiden ihmisille tasapuolisen mahdollisuuden menestyä. Jos ylempi koulutus näiltä maakunnilta viedään, se johtaa entistä suurempaan opiskelevan nuorison poismuuttoon maakunnista. Se ei ole koko yhteiskunnan etu. Yliopistolakiin on saatava selvä määritelmä yliopistokeskuksien tehtävistä ja toiminnan taloudellisesta turvaamisesta. Muillakin, kuin pääkaupunkseudun nuorilla, on oikeus tasavertaiseen mahdollisuuteen opiskella ja menestyä kotiseudullaan. Yliopistokeskusmaakuntien kansanedustajien on tiivistettävä rivejään ja puolustettava omien alueiden koulutusmahdollisuuksia nykyistä pontevammin.
Myös valiokunnat ovat käynnistäneet hallituksen esitysten käsittelyn.
Eduskunnan suuressa salissa ei kansanedustaja useinkaan pääse puhumaan, vaikka asiaa olisi. Yhden puheenvuoron vuoden 2009 budjetista olen saanut käyttää. Depateissa puheenvuoroja en ole saanut. Jostain syystä puhemiehet antavat puheenvuorot pääosin samoille "vanhoille" edustajille. No, eipäs kansalaisten tarvitse eduskunnasta odotella mitään uusia näkemyksiä, ei ainakaan uusien kansanedustajien esittämänä.
Yliopistokeskusten asema uhattuna?
Tänäänkin olisin halunnut kysyä opetusministeri Sari Sarkomaalta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Puheenvuoroa ei tullut? Yliopistokeskusmaakunnissa on kova huoli ministeri Sarkomaan toimista yliopistouudistuksen toteutuksessa. Yliopistokeskuksista aiotaan poistaa nuorten perusopetukseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänotto ja muuttaa ne vain täydennyskoulutusta antaviksi. Suuntaus on virheelistä koulutuspolitiikkaa. Juuri koulutus ja osaaminen mahdollistavat maakunnille ja niiden ihmisille tasapuolisen mahdollisuuden menestyä. Jos ylempi koulutus näiltä maakunnilta viedään, se johtaa entistä suurempaan opiskelevan nuorison poismuuttoon maakunnista. Se ei ole koko yhteiskunnan etu. Yliopistolakiin on saatava selvä määritelmä yliopistokeskuksien tehtävistä ja toiminnan taloudellisesta turvaamisesta. Muillakin, kuin pääkaupunkseudun nuorilla, on oikeus tasavertaiseen mahdollisuuteen opiskella ja menestyä kotiseudullaan. Yliopistokeskusmaakuntien kansanedustajien on tiivistettävä rivejään ja puolustettava omien alueiden koulutusmahdollisuuksia nykyistä pontevammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
