MINISTERIKÖ YKSIN PÄÄTTÄÄ?

On hämmästyttävää kun eduskunnassakin kuulee "vanhan ajan" kansanedustajien sanovan, että hallituksen antaman lakiesityksen muuttamiseen täytyy saada ministerin lupa! On unohdettu eduskunnan perustuslaillinen rooli. Ei ole kumma, kun tavalliset kansalaiset ihmettelevät, miksi kansanedustajat eduskunnassa toimivat oman ja äänestäjiensä tahdon vastaisesti alistumalla edellä kuvattuun rooliin. Samalla kun julkinen sana ihmettelee eduskunnan roolin heikentymistä, samalla median edustajat ovat valmiita kauhistelemaan, miten eduskunta on voinut tulla toiseen johtopäätökseen, kuin valmistelevat virkamiehet ja ao.ministeri. Helposti todetaan, että valiokunta on kävellyt ministerin yli. Tämä hallitusten esitysten "muuttamattomuusvaatimus" ja erikoisvaliokuntien ja eduskunnan toimivalta ovat mielestäni ristiriidassa keskenään. Vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että hallitus tekee esitykset eduskunnalle, joka suvereenisti päättää mikä on esityksen lopullinen sisältö tai meneekö esitys ylipäätään läpi. Onpa joku "vanhan ajan" kansanedustaja sellaisiakin laukonut, että ministerin pitäisi voida päästä sanomaan mielipiteensä luonnosvaiheessa olevaan mietintöönkin. Sitä kyllä pitäisin jo perustuslain vastaisena, jos ministerit alkaisivat päättää erikoisvaliokunnan mietinnön sisällöstä.

Kiistelty ulkomaalaislakiesitys hyväksyttiin tänään muutettuna hallintovaliokunnassa. Valiokunta teki työtä keväästä saakka. Lähtökohtaisesti kysymyksessä oli EU:n lainsäädännön harmonisointi ja siitä aiheutuvat muutokset Suomen lainsäädäntöön. Julkisuudessakin lakiesitys aiheutti keskustelua, koska se koettiin liian liberaaliksi. Sitä alkuperäinen esitys olikin.

Alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan sellaiselle maahan tulleelle, jolla ei ole maahantulon laillisia edellytyksiä ja jota ei erilaisista teknisistä syistä olisi voitu palauttaa kotimaanhansa, olisi annettu oleskelulupa Suomeen. Tämä olisi myös mahdollistanut oikeuden työntekoon ja perheiden yhdistämisen. Mitenkähän perheen olisi sitten käynyt, kun luvaton maahantulija olisi jouduttu poistamaan maasta? Tätä epäjohdonmukaisuutta valiokunta ei voinut hyväksyä. Sen sijaan valiokunta piti tarpeellisena sallia niille, jotka saavat oleskeluluvan, mahdollisuuden päästä Suomessa työhön, eikä heidän enää tarvitse odottaa työhön pääsyä kuukausia tai jopa vuosia. Maahan eri syistä hyväksytysti saapuneiden sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan edesauttaa, jos he pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan työelämään.

Lakiesityksen toinen tärkeä kohta oli se, että hallituksen esityksessä haluttiin laajentaa EU-direktiivin rajauksia maahantuloon ja mahdollistaa aika lavein määritelmin oleskeluluvan myöntäminen humanitaarisin perustein. Tämä olisi mahdollistanut viranomaisille erittäin laajan harkinnan myöntää oleskelulupia mitä erilaisimpien syiden vuoksi. Sellainen lainsäädäntö olisi todennäköisesti lisännyt voimakkaasti Suomeen eri syistä pyrkivien määrää, koska muualla Euroopassa olisi ollut paljon tiukempi lainsäädäntö. Tätäkään lakiesityksen kohtaa valiokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.

Sen sijaan valiokunta pysyttäytyi EU:n yhteisessä kannassa, jota direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi lakiin tehtiin perusteet humanitaarisen oleskeluluvan myöntämiselle, johon asetettiin selvät kriteerit. Nämä määritelmät sisältävät Suomessa eri oikeusasteissa tehtyjen päätösten mukaisia tulkintoja oleskeluluvan myöntämiselle. Tärkeintä humanitaarisen suojelun myöntämisen kriteereissä on se, että esimerkiksi vaikea ihmisoikeustilanne ei yksinomaan riitä oleskeluluvan myöntämiseen. Tätä lain kohtaa varten perusteluihin kirjoitettiin, että oleskeluluvan saantiin edellytetään vaikean ihmisoikeustilanteen lisäksi myös lähtömaassa todennettu huono turvallisuustilanne. Näin Suomi voi noudattaa EU-direktiivin vaatimuksia yhteisen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. EU:n maahanmuuttopolitiikkaa pyritään edelleen yhtenäistämään ja perinteisesti se on kireämpää, kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut.

Lähtökohtana uudellakin lainsäädännöllä on tietysti kansainvälisten ihmisoikeuksia- ja pakolaisten asemaa määrittelevät sopimukset ja EU-lainsäädännön oikeusvaltioiden periaatteet sekä Suomen perustuslaki. Tämän vuoksi pakolaisten ja kotimaassaan mm. vainon kohteeksi joutuvien oikeudet pysyivät entisellään.

Hallintovaliokunta käytti sille perustuslaissa säädettyä valtaa. Asianmukaiseen menettelyyn kuuluu keskustelut esittelevän ministerin kanssa. Kaikessa ei ministerin toiveiden ja vaatimusten mukaan siis menty. Se on osoitus siitä, että ainakin joskus demokratia eduskunnan tasollakin toimii ministeriöiden paineista huolimatta. Viisas on se ministeri, joka ei harhaudu luulemaan itseään demokratiassa valistuneeksi yksinvaltiaaksi, vaan ymmärtää eduskunnan roolin suhteessa hallitusten esityksiinkin. Jos laki on huonosti tai puutteellisesti valmisteltu, sitä on mahdollista eduskunnassa korjata, mutta paras vaihtoehto on, jos ministeri vetää huonon lakiesityksen pois, valmisteluttaa sen uudelleen ja hallitus antaa uuden esityksen. Näin eduskunta voi säätää hyviä ja toimivia lakeja.

Lainsäädännön korkea taso voidaan saavuttaa hyvällä yhteistyöllä eduskunnan eri elinten ja maan hallituksen sekä esittelevän ministerin kesken. Kaikkien on syytä arvoistaa toisiaan ja löytää joustoa hyvien päätösten saamiseksi.

Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu eduskunnan ja hallituksen sekä ministereiden roolista olisi hyvin tervetullutta.

ONKO JYRKI KATAINEN KOKOOMUKSEN MENESTYKSEN SALAISUUS?

Kunnallisvaaleissa suurten puolueiden selkeä voittaja oli kokoomus. Oliko puheenjohtaja Jyrki Katainen vaalivoiton avain? Osaltaan varmaan olikin, mutta syitä on muitakin. Jyrki on tyylikäs, asiaa tunteva, sanavalmis puheenjohtaja ja hyvä valtiovarainministeri. Hän jopa pysähtyy kuuntelemaan, jos kansanedustajalla on jotain sanottavanaan. Näin ei kaikkien ministereiden osalta välttämättä ole. Kaikki hiljentävät vauhtiaan, mutta kuuntelemisesta ei jää varmaa kuvaa.
Kataisen tapaan valinta EU:n parhaaksi valtiovarainministeriksi hyväilisi varmasti kenen tahansa itsetuntoa ja auttaisi edustamaansa puoluetta. Onko ansio hyvästä valtiontalouden hoidosta sitten yksin Jyrkin? Istuvan hallituksen ja ministeritehtävänsä osalta kunnia kuuluu hänelle. Talouspolitiikkaa ei kuitenkaan nosteta eikä tuhota olemalla puolitoista vuotta valtiovarainministeriön pomona. Se vaatii pidemmän ajanjakson. Kunnia Suomen taloudesta kuuluu myös aiemmille hallituksille ja ministereille. Joka tapauksessa valinta osoitti miten kokoomus saa erilaista nostetta myös muiden menestymisestä. Mutta Jyrkistä sekään ei tee ansioitaan huonompaa.

Katainen lienee kokoomuksen puoluejohdossa se henkilö, joka oivalsi, että puhumalla myös vähempiosaisista puolue saa pehmeämmän ulkokuvan ja silti edustaa ainoaa selvästi oikeistolaista puoluetta Suomessa. Vähäosaisten puolustajan viitta tulee joka tapauksessa, koska muut hallituspuolueet pitävät siitä huolen.

Olen sitä mieltä, että Jurki Kataisen valoisan persoonan lisäksi kokoomuksen vaalivoittoon liittyy hyvin yksinkertaisia asioita, joita on hämmästyttävän vähän julkisuudessa käsitelty, jos ei ollenkaan. Tärkein pointti kokoomuksen vaalimenestykseen löytyy meistä suomalaisista ja siitä miten hyvin puolue osaa sen hyödyntää.

Suomessa kiinnostus kunta- ja eduskuntavaaleihin ei ole kovin korkea. Se osoittaa, että puolueiden ja päättäjien sanoma ei kosketa, kuin osaa kansasta. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset puolueet eivät ohjelmiltaan ja tavoitteiltaan enää erotu toisistaan. Kaikki kannattaa hyviä asioita ja kaikki vastustaa huonoja. Puolueet tähtäävät aivan samoihin päämääriin, mutta vähän eri keinoin. Hyvin suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa tai ketkä henkilöt ovat ministereitä. Suurin osa nuorisosta ei välitä äänestää tai eivät ole kiinnostuneita aatteista ja niiden sisällöstä, mutta innostuvat uudesta ja modernista menosta. Juuri nämä seikat kokoomusjohto älysi.

Kokoomus on viimeisten vaalien ajalta tullut tunnetuksi "työväenpresidentistä" ja "tekevistä naisista ja miehistä", joissa kummassakin on käytetty erilaista, aivan muuhun aatemaailmaan ja aikaan kuuluvaa aihemainontaa ja retoriikkaa, kuin perinteisen oikeistopuolueen odotettaisiin käyttävän. Koska äänestäjän tietämys eri puolueiden todellisista aatteista ja luonteesta on paljolti väistynyt, käy äänestäjälle puolueeksi yksi ja sama puolue; työväenpuolue, keskusta-oikeustopuolue ja oikeistopuolue. Äänestäjä tiedostaa vain sen, että hyviä asioita halutaan kaikille ja trendikkäästi tarjoten.

Olen aika vakuuttunut, että viime vaaleissa oli paljon ihmisiä, jotka äänestäessään kokoomusta eivät tienneet äänestäneensä tosiasiassa oikeistopuoluetta, jonka "vähäosaiset huomioiva" politiikka ja koko Suomen asuttamista puolustava kuva muodostuu merkittävältä osaltaan muiden hallituspuolueiden vaatimuksista. Vaikka hallituksella on vain yksi yhteinen ohjelma, hallitusohjelman monet vähäosaisia huomioivat kirjaukset syntyivät keskustan ja keskiryhmien vaatimuksista. Kulissien takana niiden toteuttamisessa on joskus syntynyt erilaisia vääntöjä. Kokoomus on silti onnistunut hyödyntämään hallituksen päätökset selvästi paremmin, kuin keskusta tai muut hallituskumppanit. Keskustan käden jälki on vahva kaikissa hallituksen tekemissä keskeisimmissä sosiaali- ja aluepolitiikan huomioivissa päätöksissä, mutta työn tulosten poliittisessa hyödyntämisessä olemme epäonnistuneet lähes aina.

Mielestäni kokoomuksen vaalivoitto oli silti ansaittu. Kokoomus on myös hyvä hallituskumppani. He ilmeisesti tiesivät, että äänestäjä ei tunne puolueita ja niiden aatteita ja iskivät siihen. He tiesivät, että ei kannata tarjota vain oikeistopolitiikkaa, koska se marginalisoisi puolueen. Nyt uurnille lähti suuri "tuntemattomien" äänestäjien joukko, jotka valitsivat viihdyttävän ja hyvää kaikille ajavan puolueen. Lukuisa joukko ei tiennyt valinneensa sisältä kovaa oikeistopuoluetta.

Kuinka pitkälle nousukiito johtaa, se jää nähtäväksi. Kaikki trendit muuttuvat ajan myötä. Näin käy vääjäämättä myös kokoomukselle. On mielenkiitoista nähdä missä vaiheessa äänestäjät alkavat ymmärtää äänestäneensä oikeistoa, vai ymmärtävätko he sitä enää koskaan.