Paula Lehtomäen kieltäytyminen Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta on ymmärrettävää, mutta myös hämmentävää. Hänellä olisi voinut olla hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Paula on vielä nuori, joten aikaa hänellä on. Vastuun kantaminen lapsista ja perheestä osoittaa hyvää harkintakykyä ja elämän arvojen ymmärtämistä.
Mitä Matti Vanhasen jälkeen?
Kokenut ja pätevä kunniapuheenjohtajamme ministeri Paavo Väyrynen rohkenee laittaa itsensä kansan puolesta taas kerran likoon ja asettua puheenjohtajaehdokkaaksi. Se on piristävä ja hyvä asia. Ainakin kokemusta ja aatepohjaa löytyy. Uskon, että uusia puheenjohtajaehdokkaita alkaa ilmetä lähiviikkoina. Mari Kiviniemi olisi erinomainen ehdokas. Hänessä olisi vaihtoehto Paavolle tai vaikkapa Mauri Pekkariselle, jos hänkin päättäisi lähteä ehdolle. Piristävää olisi myös, jos nuori Tuomo Puumala lähtisi mukaan. Hän toisi esille nuoremman keskustajoukon ajatuksia ja tuntoja.
Entä sitten Anneli Jäätteenmäki?
Jos Jäätteenmäki päättäisi lähteä mukaan, hän varmasti nostaisi keskustaväen kiinnostuksen puolueeseen ja asioiden hoitoon uudelleen nousuun. Olin paikalla, kun suuressa hurmoksessa valitsimme Annelin puheenjohtajaksemme. Työ jäi tunnetuista syistä ikävästi kesken. Suuren kentän mielissä kaikki ei ole vielä kuitattu.
Kattoiko Paula Annelille pöydän?
Monien keskusta-aktiivien mielestä näin tapahtui. Jos Anneli lähtisi ehdokkaaksi, hän ei menettäisi mitään. Saamapuolella olisi hyvin mahdollinen puheenjohtajuus ja asteleminen paraatiovesta presidentin luokse ilmoittamaan pääministeriehdokkaana omaa ministerilistaansa. Se olisi historiaa. Maan ensimmäinen naispääministeri palaisi ylimmän hallitusvallan käyttäjäksi ja vielä syvien rivien nostamana. Näin Suomen Keskustan kenttä saisi osoittaa, niin medialle, kuin muille puolueille, että demokratiassa kansa päättää. Ottamatta syvemmin kantaa pääministeri Jäätteenmäen eroon, Keskustan kentässä ja suomalaisissa laajemminkin, elää voimakas tunne siitä, että erossa Anneli Jäätteenmäki ja Keskusta kokivat vääryyttä. Sen palautteen me keskustavaikuttajat koemme "katutasossa" lähes joka päivä! Lehtien veikkailuissa puheenjohtajaehdokkaista, Jäätteenmäen panettelu tulee vain nostamaan hänen kannatustaan.
Voimme vain arvailla, mitä syitä Anneli Jäätteenmäellä voisi olla jäädä tavoittelematta puheenjohtajan ja pääministerin paikkaa. Hän olisi varmasti pätevä, kykenisi jatkamaan lennosta pääministeri Matti Vanhasen työtä, hallitsisi ministereistä ehkä parhaiten EU-politiikan ja vaikuttamisen jne. Oman valintani tulevasta puheenjohtajasta teen sitten, kun kaikki potentiaaliset ehdokkaat ovat ilmoittaneet osallistuvansa kisaan.
Se, olisiko Jääteenmäen mahdollinen paluu toivottu kaikkien keskustavaikuttajien taholta, onkin aivan toinen juttu. Mutta uskon, että kokemustensa jälkeen Jäätteenmäki ei mahdollisena puheenjohtajana ja pääministerinä suostuisi jäämään jyrän alle.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Kuka haluaa pääministeriksi?
Puoluejohtaja Matti Vanhasen ilmoitus, ettei hän asetu enää Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi, avasi myös pääministerin paikan. Pidän selvänä, että Keskusta saa johtajan, joka osoittaa halunsa johtaa ja kantaa vastuuta ja että hän ottaa myös pääministerin tehtävät. Mikäli näin ei tapahtuisi, olisimme epäonnistuneet johtajavalinnassamme. Jos johtavan hallituspuolueen puheenjohtaja ei ottaisi pääministerin tehtäviä, valtaa siirtyisi entistä enemmän muille henkilöille ja tahoille, eikä eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtajalle, joka saa mandaatin puolueväeltä.
On luonnollista, että pääministerin valinta pitää tehdä sopimalla siitä muiden hallituspuolueiden kanssa ja noudattamalla perustuslakia. En pidä mitenkään mahdollisena, että muut hallituspuolueet ryhtyisivät päättämään, kuka henkilö pääministeripuolueesta sopii pääministeriksi. Tällaiset esilletulot ovat vain poliittista sanan helinää, koska silloinhan pääministeripuolueen pääministeriehdokas voisi olla esittelemättä muiden puolueiden esittämiä ministeriehdokkaita näiden puolueiden esittämille paikoille. Mielestäni puolueen jäsenten ja uuden puheenjohtajan näkemys pitää painaa enemmän, kuin muiden puolueiden poliittinen peli pääministeristä henkilönä.
Matti Vanhasen toive, että uusi puheenjohtaja jatkaa pääministerin työtä ja että Vanhanen on myös käytettävissä, jos uusi puheenjohtajamme ei pääministeriksi halua, on viisaasti ajateltu. Uudella puheenjohtajalla pitää tietysti olla valmiudet toimia pääministerinä.
Luopumisessa Matti Vanhanen teki sivistyneen valinnan, joka sopi hyvin Matin persoonaan. Hän asetti puolueen edun oma etunsa edelle. Hän on kantanut suurimman osan siitä Keskustan kiirastulesta, jonka paljolti muut keskustavaikuttajat ovat saaneet aikaan. Annan suuren arvon myös sille, että Matti Vanhanen ei katso itseisarvoksi pitää kaikin keinoin kiinni omasta asemastaan ja vallastaan. Vanhasen rauhallisuus, vaatimattomuus ja stressinsietokyky ansaitsevat suomalaisilta nykyistä suuremman huomion ja arvostuksen. Hänelle puolueen puheenjohtajuus tai edes pääministeriys ei ole noussut päähän. Aivan samaa ei ehkä voi sanoa vaikkapa aiemmasta pääministeri Paavo Lipposesta.
Myös omien ministereiden rooli on tärkeä. Hallituspuolueen kansanedustajalle on valtakunnan ja ihmisten asioiden hoidon kannalta aivan välttämätöntä saada mahdollisimman helposti, tarvittaessa suoraan puhelimitsekin, yhteys omiin ministereihinsä. Omien ministereidenkin osalta olen kokenut, että erityisesti "kokeneempi" sukupolvi pitää suoria yhteyksiä jokaiseen eduskuntaryhmämme jäseneen tärkeinä. Se edesauttaa maan, kansanedustajan, eduskuntaryhmän ja hallituksen asioiden hoitoa. Jos yhteyksiä pitää hoitaa erilaisten "välikäsien" kautta tai yrittää saada ministeriltä hetki täysistuntojen aikaan, asian hoitaminen vaikeutuu ja vaatii kaikilta paljon enemmän turhaa työtä.
Kyllä Suomen Keskusta löytää hyvän puheenjohtajan, vaikka vähän hämmennystä herättää, että niin monet nuoremman polven hyvät vaikuttajat eivät halua pyrkiä tehtävään. Sama ilmiöhän on myös Keskustan eduskuntaryhmän johdon suhteen. En ala arvioida, miksi näin on, mutta yksi syy voi olla pitkään jatkuneella vallan keskittymisellä taholle, jota kukaan ei oman asemansa vuoksi mielellään lähde haastamaan. Toivoa sopii, että Keskusta uskaltaa uudistua. Se edellyttää rohkeita ja itseensä luottavia persoonallisuuksia, jotka uskaltavat asettua ehdolle erilaisiin tehtäviin pelkäämättä omaa asemaansa.
Oiva Kaltiokumpu
On luonnollista, että pääministerin valinta pitää tehdä sopimalla siitä muiden hallituspuolueiden kanssa ja noudattamalla perustuslakia. En pidä mitenkään mahdollisena, että muut hallituspuolueet ryhtyisivät päättämään, kuka henkilö pääministeripuolueesta sopii pääministeriksi. Tällaiset esilletulot ovat vain poliittista sanan helinää, koska silloinhan pääministeripuolueen pääministeriehdokas voisi olla esittelemättä muiden puolueiden esittämiä ministeriehdokkaita näiden puolueiden esittämille paikoille. Mielestäni puolueen jäsenten ja uuden puheenjohtajan näkemys pitää painaa enemmän, kuin muiden puolueiden poliittinen peli pääministeristä henkilönä.
Matti Vanhasen toive, että uusi puheenjohtaja jatkaa pääministerin työtä ja että Vanhanen on myös käytettävissä, jos uusi puheenjohtajamme ei pääministeriksi halua, on viisaasti ajateltu. Uudella puheenjohtajalla pitää tietysti olla valmiudet toimia pääministerinä.
Luopumisessa Matti Vanhanen teki sivistyneen valinnan, joka sopi hyvin Matin persoonaan. Hän asetti puolueen edun oma etunsa edelle. Hän on kantanut suurimman osan siitä Keskustan kiirastulesta, jonka paljolti muut keskustavaikuttajat ovat saaneet aikaan. Annan suuren arvon myös sille, että Matti Vanhanen ei katso itseisarvoksi pitää kaikin keinoin kiinni omasta asemastaan ja vallastaan. Vanhasen rauhallisuus, vaatimattomuus ja stressinsietokyky ansaitsevat suomalaisilta nykyistä suuremman huomion ja arvostuksen. Hänelle puolueen puheenjohtajuus tai edes pääministeriys ei ole noussut päähän. Aivan samaa ei ehkä voi sanoa vaikkapa aiemmasta pääministeri Paavo Lipposesta.
Myös omien ministereiden rooli on tärkeä. Hallituspuolueen kansanedustajalle on valtakunnan ja ihmisten asioiden hoidon kannalta aivan välttämätöntä saada mahdollisimman helposti, tarvittaessa suoraan puhelimitsekin, yhteys omiin ministereihinsä. Omien ministereidenkin osalta olen kokenut, että erityisesti "kokeneempi" sukupolvi pitää suoria yhteyksiä jokaiseen eduskuntaryhmämme jäseneen tärkeinä. Se edesauttaa maan, kansanedustajan, eduskuntaryhmän ja hallituksen asioiden hoitoa. Jos yhteyksiä pitää hoitaa erilaisten "välikäsien" kautta tai yrittää saada ministeriltä hetki täysistuntojen aikaan, asian hoitaminen vaikeutuu ja vaatii kaikilta paljon enemmän turhaa työtä.
Kyllä Suomen Keskusta löytää hyvän puheenjohtajan, vaikka vähän hämmennystä herättää, että niin monet nuoremman polven hyvät vaikuttajat eivät halua pyrkiä tehtävään. Sama ilmiöhän on myös Keskustan eduskuntaryhmän johdon suhteen. En ala arvioida, miksi näin on, mutta yksi syy voi olla pitkään jatkuneella vallan keskittymisellä taholle, jota kukaan ei oman asemansa vuoksi mielellään lähde haastamaan. Toivoa sopii, että Keskusta uskaltaa uudistua. Se edellyttää rohkeita ja itseensä luottavia persoonallisuuksia, jotka uskaltavat asettua ehdolle erilaisiin tehtäviin pelkäämättä omaa asemaansa.
Oiva Kaltiokumpu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
