On hämmästyttävää kun eduskunnassakin kuulee "vanhan ajan" kansanedustajien sanovan, että hallituksen antaman lakiesityksen muuttamiseen täytyy saada ministerin lupa! On unohdettu eduskunnan perustuslaillinen rooli. Ei ole kumma, kun tavalliset kansalaiset ihmettelevät, miksi kansanedustajat eduskunnassa toimivat oman ja äänestäjiensä tahdon vastaisesti alistumalla edellä kuvattuun rooliin. Samalla kun julkinen sana ihmettelee eduskunnan roolin heikentymistä, samalla median edustajat ovat valmiita kauhistelemaan, miten eduskunta on voinut tulla toiseen johtopäätökseen, kuin valmistelevat virkamiehet ja ao.ministeri. Helposti todetaan, että valiokunta on kävellyt ministerin yli. Tämä hallitusten esitysten "muuttamattomuusvaatimus" ja erikoisvaliokuntien ja eduskunnan toimivalta ovat mielestäni ristiriidassa keskenään. Vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että hallitus tekee esitykset eduskunnalle, joka suvereenisti päättää mikä on esityksen lopullinen sisältö tai meneekö esitys ylipäätään läpi. Onpa joku "vanhan ajan" kansanedustaja sellaisiakin laukonut, että ministerin pitäisi voida päästä sanomaan mielipiteensä luonnosvaiheessa olevaan mietintöönkin. Sitä kyllä pitäisin jo perustuslain vastaisena, jos ministerit alkaisivat päättää erikoisvaliokunnan mietinnön sisällöstä.
Kiistelty ulkomaalaislakiesitys hyväksyttiin tänään muutettuna hallintovaliokunnassa. Valiokunta teki työtä keväästä saakka. Lähtökohtaisesti kysymyksessä oli EU:n lainsäädännön harmonisointi ja siitä aiheutuvat muutokset Suomen lainsäädäntöön. Julkisuudessakin lakiesitys aiheutti keskustelua, koska se koettiin liian liberaaliksi. Sitä alkuperäinen esitys olikin.
Alkuperäisen hallituksen esityksen mukaan sellaiselle maahan tulleelle, jolla ei ole maahantulon laillisia edellytyksiä ja jota ei erilaisista teknisistä syistä olisi voitu palauttaa kotimaanhansa, olisi annettu oleskelulupa Suomeen. Tämä olisi myös mahdollistanut oikeuden työntekoon ja perheiden yhdistämisen. Mitenkähän perheen olisi sitten käynyt, kun luvaton maahantulija olisi jouduttu poistamaan maasta? Tätä epäjohdonmukaisuutta valiokunta ei voinut hyväksyä. Sen sijaan valiokunta piti tarpeellisena sallia niille, jotka saavat oleskeluluvan, mahdollisuuden päästä Suomessa työhön, eikä heidän enää tarvitse odottaa työhön pääsyä kuukausia tai jopa vuosia. Maahan eri syistä hyväksytysti saapuneiden sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan edesauttaa, jos he pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan työelämään.
Lakiesityksen toinen tärkeä kohta oli se, että hallituksen esityksessä haluttiin laajentaa EU-direktiivin rajauksia maahantuloon ja mahdollistaa aika lavein määritelmin oleskeluluvan myöntäminen humanitaarisin perustein. Tämä olisi mahdollistanut viranomaisille erittäin laajan harkinnan myöntää oleskelulupia mitä erilaisimpien syiden vuoksi. Sellainen lainsäädäntö olisi todennäköisesti lisännyt voimakkaasti Suomeen eri syistä pyrkivien määrää, koska muualla Euroopassa olisi ollut paljon tiukempi lainsäädäntö. Tätäkään lakiesityksen kohtaa valiokunta ei pitänyt hyväksyttävänä.
Sen sijaan valiokunta pysyttäytyi EU:n yhteisessä kannassa, jota direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Lisäksi lakiin tehtiin perusteet humanitaarisen oleskeluluvan myöntämiselle, johon asetettiin selvät kriteerit. Nämä määritelmät sisältävät Suomessa eri oikeusasteissa tehtyjen päätösten mukaisia tulkintoja oleskeluluvan myöntämiselle. Tärkeintä humanitaarisen suojelun myöntämisen kriteereissä on se, että esimerkiksi vaikea ihmisoikeustilanne ei yksinomaan riitä oleskeluluvan myöntämiseen. Tätä lain kohtaa varten perusteluihin kirjoitettiin, että oleskeluluvan saantiin edellytetään vaikean ihmisoikeustilanteen lisäksi myös lähtömaassa todennettu huono turvallisuustilanne. Näin Suomi voi noudattaa EU-direktiivin vaatimuksia yhteisen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi. EU:n maahanmuuttopolitiikkaa pyritään edelleen yhtenäistämään ja perinteisesti se on kireämpää, kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut.
Lähtökohtana uudellakin lainsäädännöllä on tietysti kansainvälisten ihmisoikeuksia- ja pakolaisten asemaa määrittelevät sopimukset ja EU-lainsäädännön oikeusvaltioiden periaatteet sekä Suomen perustuslaki. Tämän vuoksi pakolaisten ja kotimaassaan mm. vainon kohteeksi joutuvien oikeudet pysyivät entisellään.
Hallintovaliokunta käytti sille perustuslaissa säädettyä valtaa. Asianmukaiseen menettelyyn kuuluu keskustelut esittelevän ministerin kanssa. Kaikessa ei ministerin toiveiden ja vaatimusten mukaan siis menty. Se on osoitus siitä, että ainakin joskus demokratia eduskunnan tasollakin toimii ministeriöiden paineista huolimatta. Viisas on se ministeri, joka ei harhaudu luulemaan itseään demokratiassa valistuneeksi yksinvaltiaaksi, vaan ymmärtää eduskunnan roolin suhteessa hallitusten esityksiinkin. Jos laki on huonosti tai puutteellisesti valmisteltu, sitä on mahdollista eduskunnassa korjata, mutta paras vaihtoehto on, jos ministeri vetää huonon lakiesityksen pois, valmisteluttaa sen uudelleen ja hallitus antaa uuden esityksen. Näin eduskunta voi säätää hyviä ja toimivia lakeja.
Lainsäädännön korkea taso voidaan saavuttaa hyvällä yhteistyöllä eduskunnan eri elinten ja maan hallituksen sekä esittelevän ministerin kesken. Kaikkien on syytä arvoistaa toisiaan ja löytää joustoa hyvien päätösten saamiseksi.
Laajempi yhteiskunnallinen keskustelu eduskunnan ja hallituksen sekä ministereiden roolista olisi hyvin tervetullutta.
perjantai 12. joulukuuta 2008
tiistai 9. joulukuuta 2008
ONKO JYRKI KATAINEN KOKOOMUKSEN MENESTYKSEN SALAISUUS?
Kunnallisvaaleissa suurten puolueiden selkeä voittaja oli kokoomus. Oliko puheenjohtaja Jyrki Katainen vaalivoiton avain? Osaltaan varmaan olikin, mutta syitä on muitakin. Jyrki on tyylikäs, asiaa tunteva, sanavalmis puheenjohtaja ja hyvä valtiovarainministeri. Hän jopa pysähtyy kuuntelemaan, jos kansanedustajalla on jotain sanottavanaan. Näin ei kaikkien ministereiden osalta välttämättä ole. Kaikki hiljentävät vauhtiaan, mutta kuuntelemisesta ei jää varmaa kuvaa.
Kataisen tapaan valinta EU:n parhaaksi valtiovarainministeriksi hyväilisi varmasti kenen tahansa itsetuntoa ja auttaisi edustamaansa puoluetta. Onko ansio hyvästä valtiontalouden hoidosta sitten yksin Jyrkin? Istuvan hallituksen ja ministeritehtävänsä osalta kunnia kuuluu hänelle. Talouspolitiikkaa ei kuitenkaan nosteta eikä tuhota olemalla puolitoista vuotta valtiovarainministeriön pomona. Se vaatii pidemmän ajanjakson. Kunnia Suomen taloudesta kuuluu myös aiemmille hallituksille ja ministereille. Joka tapauksessa valinta osoitti miten kokoomus saa erilaista nostetta myös muiden menestymisestä. Mutta Jyrkistä sekään ei tee ansioitaan huonompaa.
Katainen lienee kokoomuksen puoluejohdossa se henkilö, joka oivalsi, että puhumalla myös vähempiosaisista puolue saa pehmeämmän ulkokuvan ja silti edustaa ainoaa selvästi oikeistolaista puoluetta Suomessa. Vähäosaisten puolustajan viitta tulee joka tapauksessa, koska muut hallituspuolueet pitävät siitä huolen.
Olen sitä mieltä, että Jurki Kataisen valoisan persoonan lisäksi kokoomuksen vaalivoittoon liittyy hyvin yksinkertaisia asioita, joita on hämmästyttävän vähän julkisuudessa käsitelty, jos ei ollenkaan. Tärkein pointti kokoomuksen vaalimenestykseen löytyy meistä suomalaisista ja siitä miten hyvin puolue osaa sen hyödyntää.
Suomessa kiinnostus kunta- ja eduskuntavaaleihin ei ole kovin korkea. Se osoittaa, että puolueiden ja päättäjien sanoma ei kosketa, kuin osaa kansasta. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset puolueet eivät ohjelmiltaan ja tavoitteiltaan enää erotu toisistaan. Kaikki kannattaa hyviä asioita ja kaikki vastustaa huonoja. Puolueet tähtäävät aivan samoihin päämääriin, mutta vähän eri keinoin. Hyvin suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa tai ketkä henkilöt ovat ministereitä. Suurin osa nuorisosta ei välitä äänestää tai eivät ole kiinnostuneita aatteista ja niiden sisällöstä, mutta innostuvat uudesta ja modernista menosta. Juuri nämä seikat kokoomusjohto älysi.
Kokoomus on viimeisten vaalien ajalta tullut tunnetuksi "työväenpresidentistä" ja "tekevistä naisista ja miehistä", joissa kummassakin on käytetty erilaista, aivan muuhun aatemaailmaan ja aikaan kuuluvaa aihemainontaa ja retoriikkaa, kuin perinteisen oikeistopuolueen odotettaisiin käyttävän. Koska äänestäjän tietämys eri puolueiden todellisista aatteista ja luonteesta on paljolti väistynyt, käy äänestäjälle puolueeksi yksi ja sama puolue; työväenpuolue, keskusta-oikeustopuolue ja oikeistopuolue. Äänestäjä tiedostaa vain sen, että hyviä asioita halutaan kaikille ja trendikkäästi tarjoten.
Olen aika vakuuttunut, että viime vaaleissa oli paljon ihmisiä, jotka äänestäessään kokoomusta eivät tienneet äänestäneensä tosiasiassa oikeistopuoluetta, jonka "vähäosaiset huomioiva" politiikka ja koko Suomen asuttamista puolustava kuva muodostuu merkittävältä osaltaan muiden hallituspuolueiden vaatimuksista. Vaikka hallituksella on vain yksi yhteinen ohjelma, hallitusohjelman monet vähäosaisia huomioivat kirjaukset syntyivät keskustan ja keskiryhmien vaatimuksista. Kulissien takana niiden toteuttamisessa on joskus syntynyt erilaisia vääntöjä. Kokoomus on silti onnistunut hyödyntämään hallituksen päätökset selvästi paremmin, kuin keskusta tai muut hallituskumppanit. Keskustan käden jälki on vahva kaikissa hallituksen tekemissä keskeisimmissä sosiaali- ja aluepolitiikan huomioivissa päätöksissä, mutta työn tulosten poliittisessa hyödyntämisessä olemme epäonnistuneet lähes aina.
Mielestäni kokoomuksen vaalivoitto oli silti ansaittu. Kokoomus on myös hyvä hallituskumppani. He ilmeisesti tiesivät, että äänestäjä ei tunne puolueita ja niiden aatteita ja iskivät siihen. He tiesivät, että ei kannata tarjota vain oikeistopolitiikkaa, koska se marginalisoisi puolueen. Nyt uurnille lähti suuri "tuntemattomien" äänestäjien joukko, jotka valitsivat viihdyttävän ja hyvää kaikille ajavan puolueen. Lukuisa joukko ei tiennyt valinneensa sisältä kovaa oikeistopuoluetta.
Kuinka pitkälle nousukiito johtaa, se jää nähtäväksi. Kaikki trendit muuttuvat ajan myötä. Näin käy vääjäämättä myös kokoomukselle. On mielenkiitoista nähdä missä vaiheessa äänestäjät alkavat ymmärtää äänestäneensä oikeistoa, vai ymmärtävätko he sitä enää koskaan.
Kataisen tapaan valinta EU:n parhaaksi valtiovarainministeriksi hyväilisi varmasti kenen tahansa itsetuntoa ja auttaisi edustamaansa puoluetta. Onko ansio hyvästä valtiontalouden hoidosta sitten yksin Jyrkin? Istuvan hallituksen ja ministeritehtävänsä osalta kunnia kuuluu hänelle. Talouspolitiikkaa ei kuitenkaan nosteta eikä tuhota olemalla puolitoista vuotta valtiovarainministeriön pomona. Se vaatii pidemmän ajanjakson. Kunnia Suomen taloudesta kuuluu myös aiemmille hallituksille ja ministereille. Joka tapauksessa valinta osoitti miten kokoomus saa erilaista nostetta myös muiden menestymisestä. Mutta Jyrkistä sekään ei tee ansioitaan huonompaa.
Katainen lienee kokoomuksen puoluejohdossa se henkilö, joka oivalsi, että puhumalla myös vähempiosaisista puolue saa pehmeämmän ulkokuvan ja silti edustaa ainoaa selvästi oikeistolaista puoluetta Suomessa. Vähäosaisten puolustajan viitta tulee joka tapauksessa, koska muut hallituspuolueet pitävät siitä huolen.
Olen sitä mieltä, että Jurki Kataisen valoisan persoonan lisäksi kokoomuksen vaalivoittoon liittyy hyvin yksinkertaisia asioita, joita on hämmästyttävän vähän julkisuudessa käsitelty, jos ei ollenkaan. Tärkein pointti kokoomuksen vaalimenestykseen löytyy meistä suomalaisista ja siitä miten hyvin puolue osaa sen hyödyntää.
Suomessa kiinnostus kunta- ja eduskuntavaaleihin ei ole kovin korkea. Se osoittaa, että puolueiden ja päättäjien sanoma ei kosketa, kuin osaa kansasta. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset puolueet eivät ohjelmiltaan ja tavoitteiltaan enää erotu toisistaan. Kaikki kannattaa hyviä asioita ja kaikki vastustaa huonoja. Puolueet tähtäävät aivan samoihin päämääriin, mutta vähän eri keinoin. Hyvin suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa ja mitkä oppositiossa tai ketkä henkilöt ovat ministereitä. Suurin osa nuorisosta ei välitä äänestää tai eivät ole kiinnostuneita aatteista ja niiden sisällöstä, mutta innostuvat uudesta ja modernista menosta. Juuri nämä seikat kokoomusjohto älysi.
Kokoomus on viimeisten vaalien ajalta tullut tunnetuksi "työväenpresidentistä" ja "tekevistä naisista ja miehistä", joissa kummassakin on käytetty erilaista, aivan muuhun aatemaailmaan ja aikaan kuuluvaa aihemainontaa ja retoriikkaa, kuin perinteisen oikeistopuolueen odotettaisiin käyttävän. Koska äänestäjän tietämys eri puolueiden todellisista aatteista ja luonteesta on paljolti väistynyt, käy äänestäjälle puolueeksi yksi ja sama puolue; työväenpuolue, keskusta-oikeustopuolue ja oikeistopuolue. Äänestäjä tiedostaa vain sen, että hyviä asioita halutaan kaikille ja trendikkäästi tarjoten.
Olen aika vakuuttunut, että viime vaaleissa oli paljon ihmisiä, jotka äänestäessään kokoomusta eivät tienneet äänestäneensä tosiasiassa oikeistopuoluetta, jonka "vähäosaiset huomioiva" politiikka ja koko Suomen asuttamista puolustava kuva muodostuu merkittävältä osaltaan muiden hallituspuolueiden vaatimuksista. Vaikka hallituksella on vain yksi yhteinen ohjelma, hallitusohjelman monet vähäosaisia huomioivat kirjaukset syntyivät keskustan ja keskiryhmien vaatimuksista. Kulissien takana niiden toteuttamisessa on joskus syntynyt erilaisia vääntöjä. Kokoomus on silti onnistunut hyödyntämään hallituksen päätökset selvästi paremmin, kuin keskusta tai muut hallituskumppanit. Keskustan käden jälki on vahva kaikissa hallituksen tekemissä keskeisimmissä sosiaali- ja aluepolitiikan huomioivissa päätöksissä, mutta työn tulosten poliittisessa hyödyntämisessä olemme epäonnistuneet lähes aina.
Mielestäni kokoomuksen vaalivoitto oli silti ansaittu. Kokoomus on myös hyvä hallituskumppani. He ilmeisesti tiesivät, että äänestäjä ei tunne puolueita ja niiden aatteita ja iskivät siihen. He tiesivät, että ei kannata tarjota vain oikeistopolitiikkaa, koska se marginalisoisi puolueen. Nyt uurnille lähti suuri "tuntemattomien" äänestäjien joukko, jotka valitsivat viihdyttävän ja hyvää kaikille ajavan puolueen. Lukuisa joukko ei tiennyt valinneensa sisältä kovaa oikeistopuoluetta.
Kuinka pitkälle nousukiito johtaa, se jää nähtäväksi. Kaikki trendit muuttuvat ajan myötä. Näin käy vääjäämättä myös kokoomukselle. On mielenkiitoista nähdä missä vaiheessa äänestäjät alkavat ymmärtää äänestäneensä oikeistoa, vai ymmärtävätko he sitä enää koskaan.
torstai 18. syyskuuta 2008
MENIKÖ HEIDI HAUTALALTA USKOTTAVUUS?
Lakivaliokunnan keväällä käsittelyssä ollut poliisin antamien sakkojen muuntokelpoisuuden poistaminen jätti "henkisiä vaurioita" lakivaliokunnan työskentelyyn. Kansanedustaja Lyly Rajala on ilmoittanut jättäytyvänsä pois lakivaliokunnan työskentelystä. Hän pitää valiokunnan puheenjohtaja Heidi Hautalan ja oikeusministeri Tuija Braxin toimia pöyristyttävinä. Oikeusministerihän valmistutti kyseisen lain ministeriössä pikavauhtia ilman asiaan kuuluvaa lausuntokierrosta. Heidi Hautala taas oli niin innokas lakimuutoksen edistäjä, että unohti valiokunnan puheenjohtajan roolin ja valiokunnan jäsenten näkemysten huomioon ottamisen. No, yleensä Heidi esittää valiokunnassa olevaan asiaan itse kysymyksen ja vastaa ensiksi oman mielipiteensä, kun sivistyneempi tapa olisi antaa valiokunnan jäsenten esitää näkemyksensä ja tehdä siitä yhteenveto omilla painotuksillaan.
Lyly otti ja lähti
Ymmärrän Lyly Rajalan turhautumista ja johtopäätösten tekoa. Lyly on oikeudenmukainen ja tinkimätön edustaja, joka maallikkona ja oikeuden lautamiehenä ilmeisesti ymmärtää miten merkityksellistä eduskunnan yksittäisillä lainmuutoksilla on laajemmin Suomen kriminaalipolitiikkaan ja tavallisen kansalaisen elämään. Työkseen rikollisten kanssa painivina näiden asioiden ymmärtäminen on aivan luonnollista. Lähtökohtaisesti kaikki valiokunnan kansanedustajat, Heidi Hautalaa ja Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta, vastustivat lakiesitystä. Lopullisessa lain hyväksymiskäsittelyssä suurin osa valiokunnan hallituspuolueiden kansanedustajista joutuivat hallituksen pelisääntöjen pakottamana äänestyksessä tukemaan muutoin vastustamaansa lakia.
Eduskunnan ei tule lainsäädännössä suosia tapa- tai ammattirikollisia
Kuten olen aiemmin kirjoitellut, myös minä vastustin pahimpien rikollisten "vapauttamista" sakkorangaistusten seuraamuksista äänestämällä lain lopullisessa käsittelyssä lain hyväksymistä vastaan. Näin toimivat myös kansanedustajat Lyly Rajala, Markku Pakkanen ja sekä kaikki hallituspuolueiden poliisikansanedustajat. Ennen muuntorangaistuksen poistamista olisi pitänyt laatia korvaava seuraamusjärjestelmä.
Heidi Hautalan asema ja vaikutusvalta jää nähtäväksi
Menettelyllään lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala "leikkasi" omaa vaikutusvaltaansa valiokunnassa. Jää nähtäväksi, miten hänen taitonsa ja kapasiteettinsa riittää vaikeiden juridisten asioiden käsittelyyn jatkossa. Etenkin, jos hän jatkossakin pitää omaa tietämystään ja osaamistaan muita valiokunnan jäseniä parempana, vaikka juridiikasta, lain soveltamisesta ja vaikutuksista valiokunnan jäsenillä lienee häneen varrattuna ylivertainen tietämys. No, jos valiokunnassa asiantuntijoiden kuuleminen on riittävän laaja-alaista, on vielä toivoa, että valiokunta löytää tasapuoliset ja oikeat päätöksentekomenettelyt.
Lyly otti ja lähti
Ymmärrän Lyly Rajalan turhautumista ja johtopäätösten tekoa. Lyly on oikeudenmukainen ja tinkimätön edustaja, joka maallikkona ja oikeuden lautamiehenä ilmeisesti ymmärtää miten merkityksellistä eduskunnan yksittäisillä lainmuutoksilla on laajemmin Suomen kriminaalipolitiikkaan ja tavallisen kansalaisen elämään. Työkseen rikollisten kanssa painivina näiden asioiden ymmärtäminen on aivan luonnollista. Lähtökohtaisesti kaikki valiokunnan kansanedustajat, Heidi Hautalaa ja Paavo Arhinmäkeä lukuun ottamatta, vastustivat lakiesitystä. Lopullisessa lain hyväksymiskäsittelyssä suurin osa valiokunnan hallituspuolueiden kansanedustajista joutuivat hallituksen pelisääntöjen pakottamana äänestyksessä tukemaan muutoin vastustamaansa lakia.
Eduskunnan ei tule lainsäädännössä suosia tapa- tai ammattirikollisia
Kuten olen aiemmin kirjoitellut, myös minä vastustin pahimpien rikollisten "vapauttamista" sakkorangaistusten seuraamuksista äänestämällä lain lopullisessa käsittelyssä lain hyväksymistä vastaan. Näin toimivat myös kansanedustajat Lyly Rajala, Markku Pakkanen ja sekä kaikki hallituspuolueiden poliisikansanedustajat. Ennen muuntorangaistuksen poistamista olisi pitänyt laatia korvaava seuraamusjärjestelmä.
Heidi Hautalan asema ja vaikutusvalta jää nähtäväksi
Menettelyllään lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala "leikkasi" omaa vaikutusvaltaansa valiokunnassa. Jää nähtäväksi, miten hänen taitonsa ja kapasiteettinsa riittää vaikeiden juridisten asioiden käsittelyyn jatkossa. Etenkin, jos hän jatkossakin pitää omaa tietämystään ja osaamistaan muita valiokunnan jäseniä parempana, vaikka juridiikasta, lain soveltamisesta ja vaikutuksista valiokunnan jäsenillä lienee häneen varrattuna ylivertainen tietämys. No, jos valiokunnassa asiantuntijoiden kuuleminen on riittävän laaja-alaista, on vielä toivoa, että valiokunta löytää tasapuoliset ja oikeat päätöksentekomenettelyt.
Eduskuntatyö ja koulutuspolitiikka
Eduskuntatyö on käynnistynyt. Keskeisimpänä asiana on käsittelyssä valtion vuoden 2009 budjetti, jossa mm. opetusministeriön hallinnonalan budjettiin esitetään ennenkuulumattoman suurta 507 M€ lisäystä. Tästä huolimatta yliopistokeskusten toiminta on eri tavoin uhattuna?
Myös valiokunnat ovat käynnistäneet hallituksen esitysten käsittelyn.
Eduskunnan suuressa salissa ei kansanedustaja useinkaan pääse puhumaan, vaikka asiaa olisi. Yhden puheenvuoron vuoden 2009 budjetista olen saanut käyttää. Depateissa puheenvuoroja en ole saanut. Jostain syystä puhemiehet antavat puheenvuorot pääosin samoille "vanhoille" edustajille. No, eipäs kansalaisten tarvitse eduskunnasta odotella mitään uusia näkemyksiä, ei ainakaan uusien kansanedustajien esittämänä.
Yliopistokeskusten asema uhattuna?
Tänäänkin olisin halunnut kysyä opetusministeri Sari Sarkomaalta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Puheenvuoroa ei tullut? Yliopistokeskusmaakunnissa on kova huoli ministeri Sarkomaan toimista yliopistouudistuksen toteutuksessa. Yliopistokeskuksista aiotaan poistaa nuorten perusopetukseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänotto ja muuttaa ne vain täydennyskoulutusta antaviksi. Suuntaus on virheelistä koulutuspolitiikkaa. Juuri koulutus ja osaaminen mahdollistavat maakunnille ja niiden ihmisille tasapuolisen mahdollisuuden menestyä. Jos ylempi koulutus näiltä maakunnilta viedään, se johtaa entistä suurempaan opiskelevan nuorison poismuuttoon maakunnista. Se ei ole koko yhteiskunnan etu. Yliopistolakiin on saatava selvä määritelmä yliopistokeskuksien tehtävistä ja toiminnan taloudellisesta turvaamisesta. Muillakin, kuin pääkaupunkseudun nuorilla, on oikeus tasavertaiseen mahdollisuuteen opiskella ja menestyä kotiseudullaan. Yliopistokeskusmaakuntien kansanedustajien on tiivistettävä rivejään ja puolustettava omien alueiden koulutusmahdollisuuksia nykyistä pontevammin.
Myös valiokunnat ovat käynnistäneet hallituksen esitysten käsittelyn.
Eduskunnan suuressa salissa ei kansanedustaja useinkaan pääse puhumaan, vaikka asiaa olisi. Yhden puheenvuoron vuoden 2009 budjetista olen saanut käyttää. Depateissa puheenvuoroja en ole saanut. Jostain syystä puhemiehet antavat puheenvuorot pääosin samoille "vanhoille" edustajille. No, eipäs kansalaisten tarvitse eduskunnasta odotella mitään uusia näkemyksiä, ei ainakaan uusien kansanedustajien esittämänä.
Yliopistokeskusten asema uhattuna?
Tänäänkin olisin halunnut kysyä opetusministeri Sari Sarkomaalta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Puheenvuoroa ei tullut? Yliopistokeskusmaakunnissa on kova huoli ministeri Sarkomaan toimista yliopistouudistuksen toteutuksessa. Yliopistokeskuksista aiotaan poistaa nuorten perusopetukseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänotto ja muuttaa ne vain täydennyskoulutusta antaviksi. Suuntaus on virheelistä koulutuspolitiikkaa. Juuri koulutus ja osaaminen mahdollistavat maakunnille ja niiden ihmisille tasapuolisen mahdollisuuden menestyä. Jos ylempi koulutus näiltä maakunnilta viedään, se johtaa entistä suurempaan opiskelevan nuorison poismuuttoon maakunnista. Se ei ole koko yhteiskunnan etu. Yliopistolakiin on saatava selvä määritelmä yliopistokeskuksien tehtävistä ja toiminnan taloudellisesta turvaamisesta. Muillakin, kuin pääkaupunkseudun nuorilla, on oikeus tasavertaiseen mahdollisuuteen opiskella ja menestyä kotiseudullaan. Yliopistokeskusmaakuntien kansanedustajien on tiivistettävä rivejään ja puolustettava omien alueiden koulutusmahdollisuuksia nykyistä pontevammin.
maanantai 4. elokuuta 2008
POIKA ELI KESÄÄNSÄ
Kesä on tähän saakka mennyt erilaisten kiireiden kanssa. Suurimman työn ovat antaneet maakunnalliset luottamustehtävät. Myös muita tilaisuuksia on kesän aikana riittänyt ja tahti kiihtyy. Juuri tänään tein kuntavierailun Lavian kuntaan.
Porin jatsien aikaan maakuntaliiton johdon tehtävät painottuvat maakunnallisten etujen puolustamiseen ja edistämiseen. Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtajana olin keskeisesti mukana isännöimässä maakunnassa vierailevia vaikuttajia. Vieraanamme olivat mm. eduskunnan hallintovaliokunta ja puolustusvaliokunta. Hallintovaliokunnalle kuuluu mm. kunta- ja maakunta-asiat sekä sisäinen turvallisuus. Satakunta on taas vahva maanpuolustusmaakunta, kun meillä on kaksi suurta ja valtakunnallisesti merkittävää varuskuntaa, Säkylä ja Niinisalo. Puolustusvaliokunta vieraili Säkylän varuskunnassa. Tapasimme edunvalvonnan nimissä myös useita ministereitä ja eri puolueiden johtoa.
Olen mm. hallintovaliokunnan jäsen. Hallintovaliokunta tutustui Olkiluodon ydinvoimala-alueeseen, jossa kuulimme myös TVO:n, Eurajoen kunnan ja poliisin edustajia. Jos rakennuslupia uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi myönnetään, lupa kannattaa myöntää sellaiselle hakijalle, jolla on aiempaa kokemusta ydinvoimaloista Suomessa. Pidän tärkeänä sitä, että rakentamiselle on kunnassa ja maakunnassa positiivinen asenne. Toisaalta ydinvoimaloiden turvallisuus pitää voida taata kaikissa tilanteissa mm. mielenosoitusten ja terroritekojen osalta. Siksi poliisin järjestämillä turvallisuusjärjestelyillä on merkitystä. Satakunta maakuntana ja Olkiluoto paikkana antavat erinomaiset mahdollisuudet rakentaa turvallisesti lisäydinvoimaa, jos sellaiseen Suomessa päädytään.
On oikeastaan merkillistä, että ydinvoimaloiden turvallinen rakentaminen ja sijoittaminen eivät ole julkisessa keskustelussa nousseet tärkeiksi kriteereiksi rakentajia pohdittaessa. Ydinvoimaloiden turvallisuuden kannalta ei ole samantekevää rakennetaanko se etäälle mm. isoista poliisilaitoksista ja uusille alueille, vai jo valmiin turvallisuusinfran sisälle.
Olen kolme vuotta entisöinut vanhaa Jawa-moottoripyörää. Sain sen heinäkuussa katsastettua liikennekäyttöön. Olen ajanut sillä yli 2000 kilometriä Helsingin ja Norjan Neidenin välillä. Pyörä on aivan uuden veroinen, niin perusteellista työtä olen entisöinnissä kanssa tehnyt.
Väkivallanteot ovat kesän aikana Suomessa jatkuneet. Karmeaa oli 14-vuotiaan urheilijatytön murha jokin aika sitten. Eikö Suomessa todella haluta puuttua tähän synkkään kehitykseen poikkihallinnollisesti ja nähdä se koko yhteiskunnan yhteisenä haasteena? Asiaa voidaan kysyä niinkin, että joko viimein on aika eduskunnan ja hallituksenkin herätä toimiin sisäisen turvallisuuden parantamiseksi? Kun eduskunta piakkoin taas kokoontuu, tulen vaatimaan ripeämpiä toimia sisäistä turvallisuutta käsittelevän parlamentaarisen selonteon tekemiseksi. Muutoin on vaarana, että yhteiskunta menettää otteensa sisäisen turvallisuuden ylläpidossa.
Porin jatsien aikaan maakuntaliiton johdon tehtävät painottuvat maakunnallisten etujen puolustamiseen ja edistämiseen. Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtajana olin keskeisesti mukana isännöimässä maakunnassa vierailevia vaikuttajia. Vieraanamme olivat mm. eduskunnan hallintovaliokunta ja puolustusvaliokunta. Hallintovaliokunnalle kuuluu mm. kunta- ja maakunta-asiat sekä sisäinen turvallisuus. Satakunta on taas vahva maanpuolustusmaakunta, kun meillä on kaksi suurta ja valtakunnallisesti merkittävää varuskuntaa, Säkylä ja Niinisalo. Puolustusvaliokunta vieraili Säkylän varuskunnassa. Tapasimme edunvalvonnan nimissä myös useita ministereitä ja eri puolueiden johtoa.
Olen mm. hallintovaliokunnan jäsen. Hallintovaliokunta tutustui Olkiluodon ydinvoimala-alueeseen, jossa kuulimme myös TVO:n, Eurajoen kunnan ja poliisin edustajia. Jos rakennuslupia uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi myönnetään, lupa kannattaa myöntää sellaiselle hakijalle, jolla on aiempaa kokemusta ydinvoimaloista Suomessa. Pidän tärkeänä sitä, että rakentamiselle on kunnassa ja maakunnassa positiivinen asenne. Toisaalta ydinvoimaloiden turvallisuus pitää voida taata kaikissa tilanteissa mm. mielenosoitusten ja terroritekojen osalta. Siksi poliisin järjestämillä turvallisuusjärjestelyillä on merkitystä. Satakunta maakuntana ja Olkiluoto paikkana antavat erinomaiset mahdollisuudet rakentaa turvallisesti lisäydinvoimaa, jos sellaiseen Suomessa päädytään.
On oikeastaan merkillistä, että ydinvoimaloiden turvallinen rakentaminen ja sijoittaminen eivät ole julkisessa keskustelussa nousseet tärkeiksi kriteereiksi rakentajia pohdittaessa. Ydinvoimaloiden turvallisuuden kannalta ei ole samantekevää rakennetaanko se etäälle mm. isoista poliisilaitoksista ja uusille alueille, vai jo valmiin turvallisuusinfran sisälle.
Olen kolme vuotta entisöinut vanhaa Jawa-moottoripyörää. Sain sen heinäkuussa katsastettua liikennekäyttöön. Olen ajanut sillä yli 2000 kilometriä Helsingin ja Norjan Neidenin välillä. Pyörä on aivan uuden veroinen, niin perusteellista työtä olen entisöinnissä kanssa tehnyt.
Väkivallanteot ovat kesän aikana Suomessa jatkuneet. Karmeaa oli 14-vuotiaan urheilijatytön murha jokin aika sitten. Eikö Suomessa todella haluta puuttua tähän synkkään kehitykseen poikkihallinnollisesti ja nähdä se koko yhteiskunnan yhteisenä haasteena? Asiaa voidaan kysyä niinkin, että joko viimein on aika eduskunnan ja hallituksenkin herätä toimiin sisäisen turvallisuuden parantamiseksi? Kun eduskunta piakkoin taas kokoontuu, tulen vaatimaan ripeämpiä toimia sisäistä turvallisuutta käsittelevän parlamentaarisen selonteon tekemiseksi. Muutoin on vaarana, että yhteiskunta menettää otteensa sisäisen turvallisuuden ylläpidossa.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
HUONOA LAINSÄÄDÄNTÖÄ!
Eduskunta hyväksyi poliisin antamien sakkojen muuntorangaistavuuden poistamisen.
Äänestin tänään täysistunnossa poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistavaa lakiesitystä vastaan. Tein omalta osaltani kaikkeni estääkseni tämän lain säätämisen vaikuttamalla valiokunnassa ja eduskuntaryhmässämme, mutta en onnistunut. Useat lakivaliokunnan jäsenet tekivät työtä samaan suuntaan. Minun lisäkseni vastaan äänestäneistä täytyy mainita eritysesti Markku Pakkanen, Lyly Rajala ja Sanna Lauslahti. Johdonmukaista ja päättäväistä toimintaa.
Eduskunta on siis 18.6.2008 hyväksynyt hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain 10 §:n muuttamisesta, jonka yhteydessä poliisin antamien sakkojen muuntorangaistusmahdollisuus kokonaan poistettiin. Vain oikeuden määrämien sakkojen muuntorangaistus säilyy.
Äänestäjäni lähettivät minut eduskuntaan vaikuttamaan juuri siihen, että kansalaisten turvallisuutta voidaan parantaa estämällä rikollisuutta lainsäädäntöä ja seuraamuksia parantamalla ja turvaamalla virantomaisten toimintamahdollisuudet, eikä muuttamaan lakeja rikollisia entisestään suojeleviksi. Tällaista rangaistusten lieventämistä kansalaiset eivät hyväksy.
Tämä koko asia on eduskunnan käsittelyssä ollut yhtä sirkusta. Kun esitys tuli lakivaliokuntaan, saimme todeta, että se oli huonosti valmisteltu. Ilmeni muillekin, kuin minulle, että oikeusministeriön esittämä muuntosakkojen kohderyhmä ei ollutkaan harmittomia "puistojuoppoja" vaan ammatikseen rikoksia tekevä joukko. Toisaalta esitystä perusteltiin säästölakina, vaikka sakkotulojen menetys on moninkertainen vankiloiden säästöihin verrattuna. Oikeusministeri Brax ei useista neuvotteluista ja pyynnöistä huolimatta suostunut vetämään esitystä pois tai lykkäämään käsittelyä, kunnes korvaava seuraamusjärjestelmä olisi valmistunut. Alussa kaikki valiokunnan jäsenet, paitsi vihreiden Heidi Hautala ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki vastustivat muutosta. Mielenkiintoista on jo se, että nämä kaksi yltiöliberalisoijaa kannattavat esitystä, jossa yhteiskunnan puuttuminen ja vaikuttaminen rikollisten toimintaan vaikeutuu ja muut vastustavat.
Ongelma muodostuikin sitten siitä, että tämä muutosesitys livahti hallituksen yksimielisenä esityksenä eduskuntaan, vaikka keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat eivät tieneet siitä mitään ja ministeritkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Olen vakuuttunut, että keskusta ja kokoomus olisivat estäneet lain säätämisen, jos vihreät eivät olisi vedonneet hallituksen pelisääntöihin, että hallituksen yksimielisiä esityksiä on tuettava. Näin menettely johti siihen, että kaikkia hallituspuolueiden kansanedustajia patistettiin äänestämään "henkisesti vastustamansa" kriminalipolitiikan muutoksen puolesta? Äänestin täysistunnossa siis muuntorangaistuksen poistavaa lakia vastaan.
Ymmärrän hyvin, että hallituspuolueiden ei ole viisasta kaataa omaa hallitustaan välikysymysäänestyksessä, mutta tässä ei ollut kyse välikysymyksestä eikä hallituksen kaatumisesta. En ymmärrä sitä, enkä voinut sitä uskoa, ennen kuin näin, että enemmistön vastustaessakin vähemmistö voi hallituksen pelisääntöhin vedoten pakottaa muut tekemään päätöntä lainsäädäntöä!? Olen vakuuttunut, että tämä lainsäädäntö johtaa mahdottomaan tilanteeseen rikosten torjunnassa ja mahdollistaa ammatikseen rikoksia tekeville entistä piittaamattomamman asenteen toisten ihmisten. Olen myös varma, että lakia joudutaan vielä muuttamaan, jota tietysti lain ponsiesityksetkin edellyttävät.
Ennen muutosta poliisin antama yli 20 päiväskon maksamaton sakko saatiin muuntaa vankeudeksi. Ne sakot eivät koske pieniä rikoksia, koska pikkurikoksista ei voi antaa yli 20 päiväsakon sakkoja. Esimerkiksi jos anastaa alle 500 euron edestä siitä saa ehkä 8-12 päiväsakkoa, jota ei ole enää 2007 jälkeen voinut muuntaa vankeudeksi. Nyt muutettu seuraamus koskee siis näpistystä paljon törkeämpiä sakolla ratkaistavia tekoja. Usein nämä tapaukset ovat sellaisia, jossa poliisilla ei ole enää lievempää keinoa, kuin antaa kova ja yli 20 päiväsakon rangaistus.
Suurin osa näihin rikoksiin syyllistyneistä on jatkuvasti erilaisia rikoksia tekeviä henkilöitä, joiden rikoshistoriaan kuuluu usein myös runsaasti vakavia rikoksia, joista heille on annettu mm. toistuvasti vankeusrangaistuksia. Useimmissa tapauksissa henkilöt eivät vapaaehtoisesti tai ulosottotoiminkaan maksa sakkojaan, vaan ne ovat päätyneet muunnettaviksi vankeudeksi.
Useiden sakkojen antaminen erilaisista rikoksista, joita rikoksentekijä tekee lähes päivittäin menettää näin merkityksensä. Ainoa keino estää rikollisten toistuvia tekoja on tehdä rikoksista rikosilmoitus ja siirtää asia syyttäjän kautta oikeuden ratkaistavaksi, jolloin muuntorangaistusmahdollisuus oikeuden antamissa sakoissa säilyy. Tämä menettely tulee kuitenkin erittäin kalliiksi. Valtio menettää myös vuosittain useita miljoonia euroja sakkotuloja, koska poliisin antamaa sakkoa ei tarvitse maksaa. Vankienhoidon säästöt ovat marginaalisia.
Olen vastustanut koko käsittelyn ajan poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistamista, koska mitään korvaavaa seuraamusjärjestelmää ei muutoksen yhteydessä esitetty. Muutos on merkittävä krinimalipoliittinen linjaus seuraamusjärjestelmän liberalisoinnin suuntaan, jota suuri yleisö ei varmastikaan voi hyväksyä.
En voi pitää oikeudenmukaisena sitä, että pienellä palkalla työskentelevä, vaikkapa kaupan kassalla oleva yksinhuoltaja ja veronsa maksava henkilö joutuu ulosoton uhalla maksamaan ylinopeussakon, mutta jatkuvasti rikoksiin syyllistyneen rikollisen ei tarvitse maksaa toistuvistakaan rikoksista sakkojaan. Se on yleisen oikeustajun vastaista.
Ei sakon maksamattomuus tarvitse välttämättä johtaa vakilaan, mutta sellainen järjestelmä, jossa sakosta ei seuraa mitään on väärää kriminaalipolitiikkaa. Kyllä rikoksesta pitää joku seuraamus tulla. Pelkkänä taloudellisena saatavana ja ulosottoyrityksenä rangaistus ei ole toteutunut.
Äänestin tänään täysistunnossa poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistavaa lakiesitystä vastaan. Tein omalta osaltani kaikkeni estääkseni tämän lain säätämisen vaikuttamalla valiokunnassa ja eduskuntaryhmässämme, mutta en onnistunut. Useat lakivaliokunnan jäsenet tekivät työtä samaan suuntaan. Minun lisäkseni vastaan äänestäneistä täytyy mainita eritysesti Markku Pakkanen, Lyly Rajala ja Sanna Lauslahti. Johdonmukaista ja päättäväistä toimintaa.
Eduskunta on siis 18.6.2008 hyväksynyt hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain 10 §:n muuttamisesta, jonka yhteydessä poliisin antamien sakkojen muuntorangaistusmahdollisuus kokonaan poistettiin. Vain oikeuden määrämien sakkojen muuntorangaistus säilyy.
Äänestäjäni lähettivät minut eduskuntaan vaikuttamaan juuri siihen, että kansalaisten turvallisuutta voidaan parantaa estämällä rikollisuutta lainsäädäntöä ja seuraamuksia parantamalla ja turvaamalla virantomaisten toimintamahdollisuudet, eikä muuttamaan lakeja rikollisia entisestään suojeleviksi. Tällaista rangaistusten lieventämistä kansalaiset eivät hyväksy.
Tämä koko asia on eduskunnan käsittelyssä ollut yhtä sirkusta. Kun esitys tuli lakivaliokuntaan, saimme todeta, että se oli huonosti valmisteltu. Ilmeni muillekin, kuin minulle, että oikeusministeriön esittämä muuntosakkojen kohderyhmä ei ollutkaan harmittomia "puistojuoppoja" vaan ammatikseen rikoksia tekevä joukko. Toisaalta esitystä perusteltiin säästölakina, vaikka sakkotulojen menetys on moninkertainen vankiloiden säästöihin verrattuna. Oikeusministeri Brax ei useista neuvotteluista ja pyynnöistä huolimatta suostunut vetämään esitystä pois tai lykkäämään käsittelyä, kunnes korvaava seuraamusjärjestelmä olisi valmistunut. Alussa kaikki valiokunnan jäsenet, paitsi vihreiden Heidi Hautala ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki vastustivat muutosta. Mielenkiintoista on jo se, että nämä kaksi yltiöliberalisoijaa kannattavat esitystä, jossa yhteiskunnan puuttuminen ja vaikuttaminen rikollisten toimintaan vaikeutuu ja muut vastustavat.
Ongelma muodostuikin sitten siitä, että tämä muutosesitys livahti hallituksen yksimielisenä esityksenä eduskuntaan, vaikka keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat eivät tieneet siitä mitään ja ministeritkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Olen vakuuttunut, että keskusta ja kokoomus olisivat estäneet lain säätämisen, jos vihreät eivät olisi vedonneet hallituksen pelisääntöihin, että hallituksen yksimielisiä esityksiä on tuettava. Näin menettely johti siihen, että kaikkia hallituspuolueiden kansanedustajia patistettiin äänestämään "henkisesti vastustamansa" kriminalipolitiikan muutoksen puolesta? Äänestin täysistunnossa siis muuntorangaistuksen poistavaa lakia vastaan.
Ymmärrän hyvin, että hallituspuolueiden ei ole viisasta kaataa omaa hallitustaan välikysymysäänestyksessä, mutta tässä ei ollut kyse välikysymyksestä eikä hallituksen kaatumisesta. En ymmärrä sitä, enkä voinut sitä uskoa, ennen kuin näin, että enemmistön vastustaessakin vähemmistö voi hallituksen pelisääntöhin vedoten pakottaa muut tekemään päätöntä lainsäädäntöä!? Olen vakuuttunut, että tämä lainsäädäntö johtaa mahdottomaan tilanteeseen rikosten torjunnassa ja mahdollistaa ammatikseen rikoksia tekeville entistä piittaamattomamman asenteen toisten ihmisten. Olen myös varma, että lakia joudutaan vielä muuttamaan, jota tietysti lain ponsiesityksetkin edellyttävät.
Ennen muutosta poliisin antama yli 20 päiväskon maksamaton sakko saatiin muuntaa vankeudeksi. Ne sakot eivät koske pieniä rikoksia, koska pikkurikoksista ei voi antaa yli 20 päiväsakon sakkoja. Esimerkiksi jos anastaa alle 500 euron edestä siitä saa ehkä 8-12 päiväsakkoa, jota ei ole enää 2007 jälkeen voinut muuntaa vankeudeksi. Nyt muutettu seuraamus koskee siis näpistystä paljon törkeämpiä sakolla ratkaistavia tekoja. Usein nämä tapaukset ovat sellaisia, jossa poliisilla ei ole enää lievempää keinoa, kuin antaa kova ja yli 20 päiväsakon rangaistus.
Suurin osa näihin rikoksiin syyllistyneistä on jatkuvasti erilaisia rikoksia tekeviä henkilöitä, joiden rikoshistoriaan kuuluu usein myös runsaasti vakavia rikoksia, joista heille on annettu mm. toistuvasti vankeusrangaistuksia. Useimmissa tapauksissa henkilöt eivät vapaaehtoisesti tai ulosottotoiminkaan maksa sakkojaan, vaan ne ovat päätyneet muunnettaviksi vankeudeksi.
Useiden sakkojen antaminen erilaisista rikoksista, joita rikoksentekijä tekee lähes päivittäin menettää näin merkityksensä. Ainoa keino estää rikollisten toistuvia tekoja on tehdä rikoksista rikosilmoitus ja siirtää asia syyttäjän kautta oikeuden ratkaistavaksi, jolloin muuntorangaistusmahdollisuus oikeuden antamissa sakoissa säilyy. Tämä menettely tulee kuitenkin erittäin kalliiksi. Valtio menettää myös vuosittain useita miljoonia euroja sakkotuloja, koska poliisin antamaa sakkoa ei tarvitse maksaa. Vankienhoidon säästöt ovat marginaalisia.
Olen vastustanut koko käsittelyn ajan poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistamista, koska mitään korvaavaa seuraamusjärjestelmää ei muutoksen yhteydessä esitetty. Muutos on merkittävä krinimalipoliittinen linjaus seuraamusjärjestelmän liberalisoinnin suuntaan, jota suuri yleisö ei varmastikaan voi hyväksyä.
En voi pitää oikeudenmukaisena sitä, että pienellä palkalla työskentelevä, vaikkapa kaupan kassalla oleva yksinhuoltaja ja veronsa maksava henkilö joutuu ulosoton uhalla maksamaan ylinopeussakon, mutta jatkuvasti rikoksiin syyllistyneen rikollisen ei tarvitse maksaa toistuvistakaan rikoksista sakkojaan. Se on yleisen oikeustajun vastaista.
Ei sakon maksamattomuus tarvitse välttämättä johtaa vakilaan, mutta sellainen järjestelmä, jossa sakosta ei seuraa mitään on väärää kriminaalipolitiikkaa. Kyllä rikoksesta pitää joku seuraamus tulla. Pelkkänä taloudellisena saatavana ja ulosottoyrityksenä rangaistus ei ole toteutunut.
tiistai 17. kesäkuuta 2008
YLITORNION JÄRKYTTÄVÄT TAPAHTUMAT
Entisessä kotikunnassani Ylitorniolla tapahtunut murhenäytelmä järkyttää ihmisiä. Monilla elämänaloilla ansioitunut 88-vuotias vanhus päätyi kolmen läheisen ihmisen veritekoon, jonka jälkeen surmasi itsensä. Tunsin tekijän.
Olin 17-vuotta poliisina Ylitorniolla. Tunsin lähes kaikki tai kaikki tunsivat minut, olinhan tunnettu poliisi ja laulaja. Suomen Lapin länsikaira on yksi kauneimmista asuinseuduistani, jossa olen asunut. Vuolas Tornionjoki virtaa Ylitornion kohdalla Aavasaksan ja Luppion kauniiden vaarojen lomassa vapaana mereen. Lohi nousee haastaen kohisevat kosket ja väylän syvänteet. Joskus luontoa ihaillessani olin virkaveljilleni todennyt, että haluaisin omistaa mökin Aavasaksalla. Lähtiessäni 90-luvun taitteessa opetustehtäviin poliisikoululle, sain työkavereiltani ison Aavasaksalta kuvatun valokuvataulun. Kuva on kotini seinällä Porissa.
Tunsin hyvin tekijän, joka oli tunnettu säveltäjä-pelimanni. Hänen tuotantoaan on myös levytetty. Olin aikoinaan innostamassa häntä julkaisemaan ensimmäisen nuotistonsa, jonka esipuheessa hän kiittää myös minun vaatimatonta osaani teoksen synnyssä. Olin myös kannustamassa ja tukemassa hänen ensimmäistä nimellään kantavaa konsettia, jossa paikalliset taiteilijat esittivät hänen laulujaan. Olin yksi esiintyjistä. Muistan jopa esittämieni kappaleiden nimiä. Kirjoitin mielipidekirjoituksen hänen laajoista musikkillisista ansoioistaan ja hienosta persoonastaan.
Hän oli erittäin luova ja perin juurin "kunnollinen" perheenisä, kasvattaja ja vastuunkantaja. En milloinkaan tavannut häntä juhlimassa ravintoloissa tai kylillä. Aina hän käyttäytyi toisia ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja auttavaisesti, oli vaatimaton ja jopa hiljainen.
Pitkän poliisiurani kokemuksella ja alan vankalla koulutuksellani rohkenen esittää teosta jotakin arvioita. Hänen väsymisensä ja mielentilansa järkkyminen on täytynyt olla ratkaisevin tekijä surmatöhin. Hän on tehnyt valtavan työn vastatessaan osaltaan kahden kehitysvammaisen lapsensa hoidosta vuosikymmenten ajan.
Kun ei ole rikollista taustaa tai epäsosiaalista elämäntapaa, tekoa ei selitä tekijän muuttuminen äkkiä rikolliseksi. Hänen tekonsa ovat tietysti törkempiä rikoksia, jotka eivät ole mitenkään hyväksyttäviä. Ehkä hän kantoi huolta lastensa hoidosta, kun heistä vanhemmista aika jättää. Ehkä hänen mielensä selitti tekoa parhaaksi ulospääsytieksi, jossa kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä. Teon suunnittelu ei poista mielen järkkymistä jo ennen tekoja.
Pidän hyvin mahdollisena, että yhteiskuntamme väkivaltaistuminen ja jatkuvasti myös perhepiirissä tapahtuvien väkivaltarikosten yleisyys ovat voineet osaltaan vaikuttaa tekoihin. Väkivaltaistuvan yhteiskunnan tila ei herätä pysyvämpää keskusteluta edes eduskunnassa tai muissa korkeissa valtioelimissä ja virastoissa, vastuuministeriötä lukuunottamatta.
Eduskunnassakaan ei ole edennyt hallitukselle 2007 tekemäni sisäistä turvallisuutta käsittelevä toimenpidealoite, jonka yli sata kansanedustajaa allekirjoitti.
Suomeen tarvitaan parlamentaarinen sisäistä turvallisuutta käsittelevä selonteko. Selonteossa voitaisiin pohtia aihetta laajasti ja analyyttisesti. Ulko- ja tuvallisuuspoliittinen selonteko on tehty lähes jokaisella hallituskaudella. Sisäistä turvallisuutta on pohdittu parlamentaarisesti viimeksi yli 25 vuotta sitten, vaikka juuri sisäisen turvallisuuden tila on muuttunut dramaattisesti ulko- ja puolustuspoliittiseen muutokseen verrattuna! Selonteossa voitaisiin erinomaisen hyvin hyödyntää mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, ulko- ja puolustuspoliittisen selonteon sisäistä turvallisuutta käsittelevää osaa jne. Kaikkea ei tarvitsisi keksiä uudelleen.
Ehkä onkin niin, että sisäisen turvallisuuden pohdinta ja keinojen etsintä on siinä määrin vaikeaa, että se mieluimmin jätetään vain eri hallinnon alojen omalle vastuulle.
Tekijän perhe asui lähes Aavasaksan kupeessa. Tuon kauniin ja lumoavan maiseman keskelle on laskeutunut synkkä suru ja hämmennys. Esitän osanottoani surmansa saaneiden omaisille ja kaikille ylitorniolaisille. Avoin keskustelu on nyt tärkeää, on syytä surra ja ymmärtää, ei syytellä. On jaksettava katsoa eteenpäin ja löydettävä turvallisempi tulevaisuus.
Olin 17-vuotta poliisina Ylitorniolla. Tunsin lähes kaikki tai kaikki tunsivat minut, olinhan tunnettu poliisi ja laulaja. Suomen Lapin länsikaira on yksi kauneimmista asuinseuduistani, jossa olen asunut. Vuolas Tornionjoki virtaa Ylitornion kohdalla Aavasaksan ja Luppion kauniiden vaarojen lomassa vapaana mereen. Lohi nousee haastaen kohisevat kosket ja väylän syvänteet. Joskus luontoa ihaillessani olin virkaveljilleni todennyt, että haluaisin omistaa mökin Aavasaksalla. Lähtiessäni 90-luvun taitteessa opetustehtäviin poliisikoululle, sain työkavereiltani ison Aavasaksalta kuvatun valokuvataulun. Kuva on kotini seinällä Porissa.
Tunsin hyvin tekijän, joka oli tunnettu säveltäjä-pelimanni. Hänen tuotantoaan on myös levytetty. Olin aikoinaan innostamassa häntä julkaisemaan ensimmäisen nuotistonsa, jonka esipuheessa hän kiittää myös minun vaatimatonta osaani teoksen synnyssä. Olin myös kannustamassa ja tukemassa hänen ensimmäistä nimellään kantavaa konsettia, jossa paikalliset taiteilijat esittivät hänen laulujaan. Olin yksi esiintyjistä. Muistan jopa esittämieni kappaleiden nimiä. Kirjoitin mielipidekirjoituksen hänen laajoista musikkillisista ansoioistaan ja hienosta persoonastaan.
Hän oli erittäin luova ja perin juurin "kunnollinen" perheenisä, kasvattaja ja vastuunkantaja. En milloinkaan tavannut häntä juhlimassa ravintoloissa tai kylillä. Aina hän käyttäytyi toisia ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja auttavaisesti, oli vaatimaton ja jopa hiljainen.
Pitkän poliisiurani kokemuksella ja alan vankalla koulutuksellani rohkenen esittää teosta jotakin arvioita. Hänen väsymisensä ja mielentilansa järkkyminen on täytynyt olla ratkaisevin tekijä surmatöhin. Hän on tehnyt valtavan työn vastatessaan osaltaan kahden kehitysvammaisen lapsensa hoidosta vuosikymmenten ajan.
Kun ei ole rikollista taustaa tai epäsosiaalista elämäntapaa, tekoa ei selitä tekijän muuttuminen äkkiä rikolliseksi. Hänen tekonsa ovat tietysti törkempiä rikoksia, jotka eivät ole mitenkään hyväksyttäviä. Ehkä hän kantoi huolta lastensa hoidosta, kun heistä vanhemmista aika jättää. Ehkä hänen mielensä selitti tekoa parhaaksi ulospääsytieksi, jossa kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä. Teon suunnittelu ei poista mielen järkkymistä jo ennen tekoja.
Pidän hyvin mahdollisena, että yhteiskuntamme väkivaltaistuminen ja jatkuvasti myös perhepiirissä tapahtuvien väkivaltarikosten yleisyys ovat voineet osaltaan vaikuttaa tekoihin. Väkivaltaistuvan yhteiskunnan tila ei herätä pysyvämpää keskusteluta edes eduskunnassa tai muissa korkeissa valtioelimissä ja virastoissa, vastuuministeriötä lukuunottamatta.
Eduskunnassakaan ei ole edennyt hallitukselle 2007 tekemäni sisäistä turvallisuutta käsittelevä toimenpidealoite, jonka yli sata kansanedustajaa allekirjoitti.
Suomeen tarvitaan parlamentaarinen sisäistä turvallisuutta käsittelevä selonteko. Selonteossa voitaisiin pohtia aihetta laajasti ja analyyttisesti. Ulko- ja tuvallisuuspoliittinen selonteko on tehty lähes jokaisella hallituskaudella. Sisäistä turvallisuutta on pohdittu parlamentaarisesti viimeksi yli 25 vuotta sitten, vaikka juuri sisäisen turvallisuuden tila on muuttunut dramaattisesti ulko- ja puolustuspoliittiseen muutokseen verrattuna! Selonteossa voitaisiin erinomaisen hyvin hyödyntää mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, ulko- ja puolustuspoliittisen selonteon sisäistä turvallisuutta käsittelevää osaa jne. Kaikkea ei tarvitsisi keksiä uudelleen.
Ehkä onkin niin, että sisäisen turvallisuuden pohdinta ja keinojen etsintä on siinä määrin vaikeaa, että se mieluimmin jätetään vain eri hallinnon alojen omalle vastuulle.
Tekijän perhe asui lähes Aavasaksan kupeessa. Tuon kauniin ja lumoavan maiseman keskelle on laskeutunut synkkä suru ja hämmennys. Esitän osanottoani surmansa saaneiden omaisille ja kaikille ylitorniolaisille. Avoin keskustelu on nyt tärkeää, on syytä surra ja ymmärtää, ei syytellä. On jaksettava katsoa eteenpäin ja löydettävä turvallisempi tulevaisuus.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
ARVOISA LUKIJANI
Olen luonut blogin, jossa tulen käsittelemään ajankohtaisia tai menneitä asioita. Ihmisen elämässä sattuu ja tapahtuu päivittäin erilaisia asioita, joiden jakaminen kanssaihmisten kanssa on hyödyllistä. Erityisesti yhteiskunnallisissa tehtävissä olevilla henkilöillä on usein ratkaistavinaan tai ratkaistuina sellaisia kansalaisten kannalta tärkeitä asioita, joita on hyvä pohtia ja kertoa laajemmallekin yleisölle. Toisaalta eduskuntatyö on hyvin moninaista ja haastavaa. Palaan blogissani varmasti vielä useasti eduskuntatyöhön ja sen haasteisiin.
Yleisesti ottaen voin todeta, että kansanedustajan työ on demokratiassa arvokasta, mielenkiintoista ja erittäin haastavaa. Se on oikeasti joskus myös rasittavaa ja raskastakin. On syytä ottaa huomioon, että useimmilla kansanedustajilla on luottamustoimia myös omassa maakunnassaan, kuten minullakin Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Porin kaupunginvaltuutettuna. Näiden luottamustoimien lisäksi jokaisen kansanedustajan on syytä pitää tiivistä yhteyttä äänestäjiinsä ja osallistua eri tapahtumiin aina, kun se on mahdollista.
Eduskunnan käsittelyyn tulee tällä viikolla yhtenä keskeisenä asiana sakon muuntorangaistuksen poistaminen, josta tulen kirjoittamaan myöhemmin tarkemmin, kun asia on isossa salissa päätetty.
Menin viime viikon torstai-illalla Poriin, josta perjantaina Joensuuhun, Suomen Keskustan puoluekokoukseen ja myöhään sunnuntaiyönä Poriin. Tänä aamuna lähdin varhain eduskuntaan.
Yleisesti ottaen voin todeta, että kansanedustajan työ on demokratiassa arvokasta, mielenkiintoista ja erittäin haastavaa. Se on oikeasti joskus myös rasittavaa ja raskastakin. On syytä ottaa huomioon, että useimmilla kansanedustajilla on luottamustoimia myös omassa maakunnassaan, kuten minullakin Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Porin kaupunginvaltuutettuna. Näiden luottamustoimien lisäksi jokaisen kansanedustajan on syytä pitää tiivistä yhteyttä äänestäjiinsä ja osallistua eri tapahtumiin aina, kun se on mahdollista.
Eduskunnan käsittelyyn tulee tällä viikolla yhtenä keskeisenä asiana sakon muuntorangaistuksen poistaminen, josta tulen kirjoittamaan myöhemmin tarkemmin, kun asia on isossa salissa päätetty.
Menin viime viikon torstai-illalla Poriin, josta perjantaina Joensuuhun, Suomen Keskustan puoluekokoukseen ja myöhään sunnuntaiyönä Poriin. Tänä aamuna lähdin varhain eduskuntaan.
Arvoisa lukijani, toivon Sinulla olevan mahdollisuus tämän blogini lukemiseen, myös jatkossa.
Hyvää kesää kaikille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
