HUONOA LAINSÄÄDÄNTÖÄ!

Eduskunta hyväksyi poliisin antamien sakkojen muuntorangaistavuuden poistamisen.


Äänestin tänään täysistunnossa poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistavaa lakiesitystä vastaan. Tein omalta osaltani kaikkeni estääkseni tämän lain säätämisen vaikuttamalla valiokunnassa ja eduskuntaryhmässämme, mutta en onnistunut. Useat lakivaliokunnan jäsenet tekivät työtä samaan suuntaan. Minun lisäkseni vastaan äänestäneistä täytyy mainita eritysesti Markku Pakkanen, Lyly Rajala ja Sanna Lauslahti. Johdonmukaista ja päättäväistä toimintaa.


Eduskunta on siis 18.6.2008 hyväksynyt hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain 10 §:n muuttamisesta, jonka yhteydessä poliisin antamien sakkojen muuntorangaistusmahdollisuus kokonaan poistettiin. Vain oikeuden määrämien sakkojen muuntorangaistus säilyy.

Äänestäjäni lähettivät minut eduskuntaan vaikuttamaan juuri siihen, että kansalaisten turvallisuutta voidaan parantaa estämällä rikollisuutta lainsäädäntöä ja seuraamuksia parantamalla ja turvaamalla virantomaisten toimintamahdollisuudet, eikä muuttamaan lakeja rikollisia entisestään suojeleviksi. Tällaista rangaistusten lieventämistä kansalaiset eivät hyväksy.


Tämä koko asia on eduskunnan käsittelyssä ollut yhtä sirkusta. Kun esitys tuli lakivaliokuntaan, saimme todeta, että se oli huonosti valmisteltu. Ilmeni muillekin, kuin minulle, että oikeusministeriön esittämä muuntosakkojen kohderyhmä ei ollutkaan harmittomia "puistojuoppoja" vaan ammatikseen rikoksia tekevä joukko. Toisaalta esitystä perusteltiin säästölakina, vaikka sakkotulojen menetys on moninkertainen vankiloiden säästöihin verrattuna. Oikeusministeri Brax ei useista neuvotteluista ja pyynnöistä huolimatta suostunut vetämään esitystä pois tai lykkäämään käsittelyä, kunnes korvaava seuraamusjärjestelmä olisi valmistunut. Alussa kaikki valiokunnan jäsenet, paitsi vihreiden Heidi Hautala ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki vastustivat muutosta. Mielenkiintoista on jo se, että nämä kaksi yltiöliberalisoijaa kannattavat esitystä, jossa yhteiskunnan puuttuminen ja vaikuttaminen rikollisten toimintaan vaikeutuu ja muut vastustavat.


Ongelma muodostuikin sitten siitä, että tämä muutosesitys livahti hallituksen yksimielisenä esityksenä eduskuntaan, vaikka keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat eivät tieneet siitä mitään ja ministeritkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Olen vakuuttunut, että keskusta ja kokoomus olisivat estäneet lain säätämisen, jos vihreät eivät olisi vedonneet hallituksen pelisääntöihin, että hallituksen yksimielisiä esityksiä on tuettava. Näin menettely johti siihen, että kaikkia hallituspuolueiden kansanedustajia patistettiin äänestämään "henkisesti vastustamansa" kriminalipolitiikan muutoksen puolesta? Äänestin täysistunnossa siis muuntorangaistuksen poistavaa lakia vastaan.


Ymmärrän hyvin, että hallituspuolueiden ei ole viisasta kaataa omaa hallitustaan välikysymysäänestyksessä, mutta tässä ei ollut kyse välikysymyksestä eikä hallituksen kaatumisesta. En ymmärrä sitä, enkä voinut sitä uskoa, ennen kuin näin, että enemmistön vastustaessakin vähemmistö voi hallituksen pelisääntöhin vedoten pakottaa muut tekemään päätöntä lainsäädäntöä!? Olen vakuuttunut, että tämä lainsäädäntö johtaa mahdottomaan tilanteeseen rikosten torjunnassa ja mahdollistaa ammatikseen rikoksia tekeville entistä piittaamattomamman asenteen toisten ihmisten. Olen myös varma, että lakia joudutaan vielä muuttamaan, jota tietysti lain ponsiesityksetkin edellyttävät.



Ennen muutosta poliisin antama yli 20 päiväskon maksamaton sakko saatiin muuntaa vankeudeksi. Ne sakot eivät koske pieniä rikoksia, koska pikkurikoksista ei voi antaa yli 20 päiväsakon sakkoja. Esimerkiksi jos anastaa alle 500 euron edestä siitä saa ehkä 8-12 päiväsakkoa, jota ei ole enää 2007 jälkeen voinut muuntaa vankeudeksi. Nyt muutettu seuraamus koskee siis näpistystä paljon törkeämpiä sakolla ratkaistavia tekoja. Usein nämä tapaukset ovat sellaisia, jossa poliisilla ei ole enää lievempää keinoa, kuin antaa kova ja yli 20 päiväsakon rangaistus.


Suurin osa näihin rikoksiin syyllistyneistä on jatkuvasti erilaisia rikoksia tekeviä henkilöitä, joiden rikoshistoriaan kuuluu usein myös runsaasti vakavia rikoksia, joista heille on annettu mm. toistuvasti vankeusrangaistuksia. Useimmissa tapauksissa henkilöt eivät vapaaehtoisesti tai ulosottotoiminkaan maksa sakkojaan, vaan ne ovat päätyneet muunnettaviksi vankeudeksi.


Useiden sakkojen antaminen erilaisista rikoksista, joita rikoksentekijä tekee lähes päivittäin menettää näin merkityksensä. Ainoa keino estää rikollisten toistuvia tekoja on tehdä rikoksista rikosilmoitus ja siirtää asia syyttäjän kautta oikeuden ratkaistavaksi, jolloin muuntorangaistusmahdollisuus oikeuden antamissa sakoissa säilyy. Tämä menettely tulee kuitenkin erittäin kalliiksi. Valtio menettää myös vuosittain useita miljoonia euroja sakkotuloja, koska poliisin antamaa sakkoa ei tarvitse maksaa. Vankienhoidon säästöt ovat marginaalisia.


Olen vastustanut koko käsittelyn ajan poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistamista, koska mitään korvaavaa seuraamusjärjestelmää ei muutoksen yhteydessä esitetty. Muutos on merkittävä krinimalipoliittinen linjaus seuraamusjärjestelmän liberalisoinnin suuntaan, jota suuri yleisö ei varmastikaan voi hyväksyä.


En voi pitää oikeudenmukaisena sitä, että pienellä palkalla työskentelevä, vaikkapa kaupan kassalla oleva yksinhuoltaja ja veronsa maksava henkilö joutuu ulosoton uhalla maksamaan ylinopeussakon, mutta jatkuvasti rikoksiin syyllistyneen rikollisen ei tarvitse maksaa toistuvistakaan rikoksista sakkojaan. Se on yleisen oikeustajun vastaista.


Ei sakon maksamattomuus tarvitse välttämättä johtaa vakilaan, mutta sellainen järjestelmä, jossa sakosta ei seuraa mitään on väärää kriminaalipolitiikkaa. Kyllä rikoksesta pitää joku seuraamus tulla. Pelkkänä taloudellisena saatavana ja ulosottoyrityksenä rangaistus ei ole toteutunut.

YLITORNION JÄRKYTTÄVÄT TAPAHTUMAT

Entisessä kotikunnassani Ylitorniolla tapahtunut murhenäytelmä järkyttää ihmisiä. Monilla elämänaloilla ansioitunut 88-vuotias vanhus päätyi kolmen läheisen ihmisen veritekoon, jonka jälkeen surmasi itsensä. Tunsin tekijän.


Olin 17-vuotta poliisina Ylitorniolla. Tunsin lähes kaikki tai kaikki tunsivat minut, olinhan tunnettu poliisi ja laulaja. Suomen Lapin länsikaira on yksi kauneimmista asuinseuduistani, jossa olen asunut. Vuolas Tornionjoki virtaa Ylitornion kohdalla Aavasaksan ja Luppion kauniiden vaarojen lomassa vapaana mereen. Lohi nousee haastaen kohisevat kosket ja väylän syvänteet. Joskus luontoa ihaillessani olin virkaveljilleni todennyt, että haluaisin omistaa mökin Aavasaksalla. Lähtiessäni 90-luvun taitteessa opetustehtäviin poliisikoululle, sain työkavereiltani ison Aavasaksalta kuvatun valokuvataulun. Kuva on kotini seinällä Porissa.


Tunsin hyvin tekijän, joka oli tunnettu säveltäjä-pelimanni. Hänen tuotantoaan on myös levytetty. Olin aikoinaan innostamassa häntä julkaisemaan ensimmäisen nuotistonsa, jonka esipuheessa hän kiittää myös minun vaatimatonta osaani teoksen synnyssä. Olin myös kannustamassa ja tukemassa hänen ensimmäistä nimellään kantavaa konsettia, jossa paikalliset taiteilijat esittivät hänen laulujaan. Olin yksi esiintyjistä. Muistan jopa esittämieni kappaleiden nimiä. Kirjoitin mielipidekirjoituksen hänen laajoista musikkillisista ansoioistaan ja hienosta persoonastaan.


Hän oli erittäin luova ja perin juurin "kunnollinen" perheenisä, kasvattaja ja vastuunkantaja. En milloinkaan tavannut häntä juhlimassa ravintoloissa tai kylillä. Aina hän käyttäytyi toisia ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja auttavaisesti, oli vaatimaton ja jopa hiljainen.


Pitkän poliisiurani kokemuksella ja alan vankalla koulutuksellani rohkenen esittää teosta jotakin arvioita. Hänen väsymisensä ja mielentilansa järkkyminen on täytynyt olla ratkaisevin tekijä surmatöhin. Hän on tehnyt valtavan työn vastatessaan osaltaan kahden kehitysvammaisen lapsensa hoidosta vuosikymmenten ajan.


Kun ei ole rikollista taustaa tai epäsosiaalista elämäntapaa, tekoa ei selitä tekijän muuttuminen äkkiä rikolliseksi. Hänen tekonsa ovat tietysti törkempiä rikoksia, jotka eivät ole mitenkään hyväksyttäviä. Ehkä hän kantoi huolta lastensa hoidosta, kun heistä vanhemmista aika jättää. Ehkä hänen mielensä selitti tekoa parhaaksi ulospääsytieksi, jossa kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä. Teon suunnittelu ei poista mielen järkkymistä jo ennen tekoja.


Pidän hyvin mahdollisena, että yhteiskuntamme väkivaltaistuminen ja jatkuvasti myös perhepiirissä tapahtuvien väkivaltarikosten yleisyys ovat voineet osaltaan vaikuttaa tekoihin. Väkivaltaistuvan yhteiskunnan tila ei herätä pysyvämpää keskusteluta edes eduskunnassa tai muissa korkeissa valtioelimissä ja virastoissa, vastuuministeriötä lukuunottamatta.

Eduskunnassakaan ei ole edennyt hallitukselle 2007 tekemäni sisäistä turvallisuutta käsittelevä toimenpidealoite, jonka yli sata kansanedustajaa allekirjoitti.


Suomeen tarvitaan parlamentaarinen sisäistä turvallisuutta käsittelevä selonteko. Selonteossa voitaisiin pohtia aihetta laajasti ja analyyttisesti. Ulko- ja tuvallisuuspoliittinen selonteko on tehty lähes jokaisella hallituskaudella. Sisäistä turvallisuutta on pohdittu parlamentaarisesti viimeksi yli 25 vuotta sitten, vaikka juuri sisäisen turvallisuuden tila on muuttunut dramaattisesti ulko- ja puolustuspoliittiseen muutokseen verrattuna! Selonteossa voitaisiin erinomaisen hyvin hyödyntää mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, ulko- ja puolustuspoliittisen selonteon sisäistä turvallisuutta käsittelevää osaa jne. Kaikkea ei tarvitsisi keksiä uudelleen.


Ehkä onkin niin, että sisäisen turvallisuuden pohdinta ja keinojen etsintä on siinä määrin vaikeaa, että se mieluimmin jätetään vain eri hallinnon alojen omalle vastuulle.

Tekijän perhe asui lähes Aavasaksan kupeessa. Tuon kauniin ja lumoavan maiseman keskelle on laskeutunut synkkä suru ja hämmennys. Esitän osanottoani surmansa saaneiden omaisille ja kaikille ylitorniolaisille. Avoin keskustelu on nyt tärkeää, on syytä surra ja ymmärtää, ei syytellä. On jaksettava katsoa eteenpäin ja löydettävä turvallisempi tulevaisuus.

ARVOISA LUKIJANI

Olen luonut blogin, jossa tulen käsittelemään ajankohtaisia tai menneitä asioita. Ihmisen elämässä sattuu ja tapahtuu päivittäin erilaisia asioita, joiden jakaminen kanssaihmisten kanssa on hyödyllistä. Erityisesti yhteiskunnallisissa tehtävissä olevilla henkilöillä on usein ratkaistavinaan tai ratkaistuina sellaisia kansalaisten kannalta tärkeitä asioita, joita on hyvä pohtia ja kertoa laajemmallekin yleisölle. Toisaalta eduskuntatyö on hyvin moninaista ja haastavaa. Palaan blogissani varmasti vielä useasti eduskuntatyöhön ja sen haasteisiin.


Yleisesti ottaen voin todeta, että kansanedustajan työ on demokratiassa arvokasta, mielenkiintoista ja erittäin haastavaa. Se on oikeasti joskus myös rasittavaa ja raskastakin. On syytä ottaa huomioon, että useimmilla kansanedustajilla on luottamustoimia myös omassa maakunnassaan, kuten minullakin Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Porin kaupunginvaltuutettuna. Näiden luottamustoimien lisäksi jokaisen kansanedustajan on syytä pitää tiivistä yhteyttä äänestäjiinsä ja osallistua eri tapahtumiin aina, kun se on mahdollista.


Eduskunnan käsittelyyn tulee tällä viikolla yhtenä keskeisenä asiana sakon muuntorangaistuksen poistaminen, josta tulen kirjoittamaan myöhemmin tarkemmin, kun asia on isossa salissa päätetty.


Menin viime viikon torstai-illalla Poriin, josta perjantaina Joensuuhun, Suomen Keskustan puoluekokoukseen ja myöhään sunnuntaiyönä Poriin. Tänä aamuna lähdin varhain eduskuntaan.

Arvoisa lukijani, toivon Sinulla olevan mahdollisuus tämän blogini lukemiseen, myös jatkossa.

Hyvää kesää kaikille