Eduskuntatyö ja koulutuspolitiikka

Eduskuntatyö on käynnistynyt. Keskeisimpänä asiana on käsittelyssä valtion vuoden 2009 budjetti, jossa mm. opetusministeriön hallinnonalan budjettiin esitetään ennenkuulumattoman suurta 507 M€ lisäystä. Tästä huolimatta yliopistokeskusten toiminta on eri tavoin uhattuna?
Myös valiokunnat ovat käynnistäneet hallituksen esitysten käsittelyn.

Eduskunnan suuressa salissa ei kansanedustaja useinkaan pääse puhumaan, vaikka asiaa olisi. Yhden puheenvuoron vuoden 2009 budjetista olen saanut käyttää. Depateissa puheenvuoroja en ole saanut. Jostain syystä puhemiehet antavat puheenvuorot pääosin samoille "vanhoille" edustajille. No, eipäs kansalaisten tarvitse eduskunnasta odotella mitään uusia näkemyksiä, ei ainakaan uusien kansanedustajien esittämänä.

Yliopistokeskusten asema uhattuna?
Tänäänkin olisin halunnut kysyä opetusministeri Sari Sarkomaalta yliopistokeskusten tulevaisuudesta ja rahoituksesta. Puheenvuoroa ei tullut? Yliopistokeskusmaakunnissa on kova huoli ministeri Sarkomaan toimista yliopistouudistuksen toteutuksessa. Yliopistokeskuksista aiotaan poistaa nuorten perusopetukseen pyrkivien opiskelijoiden sisäänotto ja muuttaa ne vain täydennyskoulutusta antaviksi. Suuntaus on virheelistä koulutuspolitiikkaa. Juuri koulutus ja osaaminen mahdollistavat maakunnille ja niiden ihmisille tasapuolisen mahdollisuuden menestyä. Jos ylempi koulutus näiltä maakunnilta viedään, se johtaa entistä suurempaan opiskelevan nuorison poismuuttoon maakunnista. Se ei ole koko yhteiskunnan etu. Yliopistolakiin on saatava selvä määritelmä yliopistokeskuksien tehtävistä ja toiminnan taloudellisesta turvaamisesta. Muillakin, kuin pääkaupunkseudun nuorilla, on oikeus tasavertaiseen mahdollisuuteen opiskella ja menestyä kotiseudullaan. Yliopistokeskusmaakuntien kansanedustajien on tiivistettävä rivejään ja puolustettava omien alueiden koulutusmahdollisuuksia nykyistä pontevammin.