tiistai 17. kesäkuuta 2008

YLITORNION JÄRKYTTÄVÄT TAPAHTUMAT

Entisessä kotikunnassani Ylitorniolla tapahtunut murhenäytelmä järkyttää ihmisiä. Monilla elämänaloilla ansioitunut 88-vuotias vanhus päätyi kolmen läheisen ihmisen veritekoon, jonka jälkeen surmasi itsensä. Tunsin tekijän.


Olin 17-vuotta poliisina Ylitorniolla. Tunsin lähes kaikki tai kaikki tunsivat minut, olinhan tunnettu poliisi ja laulaja. Suomen Lapin länsikaira on yksi kauneimmista asuinseuduistani, jossa olen asunut. Vuolas Tornionjoki virtaa Ylitornion kohdalla Aavasaksan ja Luppion kauniiden vaarojen lomassa vapaana mereen. Lohi nousee haastaen kohisevat kosket ja väylän syvänteet. Joskus luontoa ihaillessani olin virkaveljilleni todennyt, että haluaisin omistaa mökin Aavasaksalla. Lähtiessäni 90-luvun taitteessa opetustehtäviin poliisikoululle, sain työkavereiltani ison Aavasaksalta kuvatun valokuvataulun. Kuva on kotini seinällä Porissa.


Tunsin hyvin tekijän, joka oli tunnettu säveltäjä-pelimanni. Hänen tuotantoaan on myös levytetty. Olin aikoinaan innostamassa häntä julkaisemaan ensimmäisen nuotistonsa, jonka esipuheessa hän kiittää myös minun vaatimatonta osaani teoksen synnyssä. Olin myös kannustamassa ja tukemassa hänen ensimmäistä nimellään kantavaa konsettia, jossa paikalliset taiteilijat esittivät hänen laulujaan. Olin yksi esiintyjistä. Muistan jopa esittämieni kappaleiden nimiä. Kirjoitin mielipidekirjoituksen hänen laajoista musikkillisista ansoioistaan ja hienosta persoonastaan.


Hän oli erittäin luova ja perin juurin "kunnollinen" perheenisä, kasvattaja ja vastuunkantaja. En milloinkaan tavannut häntä juhlimassa ravintoloissa tai kylillä. Aina hän käyttäytyi toisia ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja auttavaisesti, oli vaatimaton ja jopa hiljainen.


Pitkän poliisiurani kokemuksella ja alan vankalla koulutuksellani rohkenen esittää teosta jotakin arvioita. Hänen väsymisensä ja mielentilansa järkkyminen on täytynyt olla ratkaisevin tekijä surmatöhin. Hän on tehnyt valtavan työn vastatessaan osaltaan kahden kehitysvammaisen lapsensa hoidosta vuosikymmenten ajan.


Kun ei ole rikollista taustaa tai epäsosiaalista elämäntapaa, tekoa ei selitä tekijän muuttuminen äkkiä rikolliseksi. Hänen tekonsa ovat tietysti törkempiä rikoksia, jotka eivät ole mitenkään hyväksyttäviä. Ehkä hän kantoi huolta lastensa hoidosta, kun heistä vanhemmista aika jättää. Ehkä hänen mielensä selitti tekoa parhaaksi ulospääsytieksi, jossa kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä. Teon suunnittelu ei poista mielen järkkymistä jo ennen tekoja.


Pidän hyvin mahdollisena, että yhteiskuntamme väkivaltaistuminen ja jatkuvasti myös perhepiirissä tapahtuvien väkivaltarikosten yleisyys ovat voineet osaltaan vaikuttaa tekoihin. Väkivaltaistuvan yhteiskunnan tila ei herätä pysyvämpää keskusteluta edes eduskunnassa tai muissa korkeissa valtioelimissä ja virastoissa, vastuuministeriötä lukuunottamatta.

Eduskunnassakaan ei ole edennyt hallitukselle 2007 tekemäni sisäistä turvallisuutta käsittelevä toimenpidealoite, jonka yli sata kansanedustajaa allekirjoitti.


Suomeen tarvitaan parlamentaarinen sisäistä turvallisuutta käsittelevä selonteko. Selonteossa voitaisiin pohtia aihetta laajasti ja analyyttisesti. Ulko- ja tuvallisuuspoliittinen selonteko on tehty lähes jokaisella hallituskaudella. Sisäistä turvallisuutta on pohdittu parlamentaarisesti viimeksi yli 25 vuotta sitten, vaikka juuri sisäisen turvallisuuden tila on muuttunut dramaattisesti ulko- ja puolustuspoliittiseen muutokseen verrattuna! Selonteossa voitaisiin erinomaisen hyvin hyödyntää mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, ulko- ja puolustuspoliittisen selonteon sisäistä turvallisuutta käsittelevää osaa jne. Kaikkea ei tarvitsisi keksiä uudelleen.


Ehkä onkin niin, että sisäisen turvallisuuden pohdinta ja keinojen etsintä on siinä määrin vaikeaa, että se mieluimmin jätetään vain eri hallinnon alojen omalle vastuulle.

Tekijän perhe asui lähes Aavasaksan kupeessa. Tuon kauniin ja lumoavan maiseman keskelle on laskeutunut synkkä suru ja hämmennys. Esitän osanottoani surmansa saaneiden omaisille ja kaikille ylitorniolaisille. Avoin keskustelu on nyt tärkeää, on syytä surra ja ymmärtää, ei syytellä. On jaksettava katsoa eteenpäin ja löydettävä turvallisempi tulevaisuus.