HUONOA LAINSÄÄDÄNTÖÄ!

Eduskunta hyväksyi poliisin antamien sakkojen muuntorangaistavuuden poistamisen.


Äänestin tänään täysistunnossa poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistavaa lakiesitystä vastaan. Tein omalta osaltani kaikkeni estääkseni tämän lain säätämisen vaikuttamalla valiokunnassa ja eduskuntaryhmässämme, mutta en onnistunut. Useat lakivaliokunnan jäsenet tekivät työtä samaan suuntaan. Minun lisäkseni vastaan äänestäneistä täytyy mainita eritysesti Markku Pakkanen, Lyly Rajala ja Sanna Lauslahti. Johdonmukaista ja päättäväistä toimintaa.


Eduskunta on siis 18.6.2008 hyväksynyt hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain 10 §:n muuttamisesta, jonka yhteydessä poliisin antamien sakkojen muuntorangaistusmahdollisuus kokonaan poistettiin. Vain oikeuden määrämien sakkojen muuntorangaistus säilyy.

Äänestäjäni lähettivät minut eduskuntaan vaikuttamaan juuri siihen, että kansalaisten turvallisuutta voidaan parantaa estämällä rikollisuutta lainsäädäntöä ja seuraamuksia parantamalla ja turvaamalla virantomaisten toimintamahdollisuudet, eikä muuttamaan lakeja rikollisia entisestään suojeleviksi. Tällaista rangaistusten lieventämistä kansalaiset eivät hyväksy.


Tämä koko asia on eduskunnan käsittelyssä ollut yhtä sirkusta. Kun esitys tuli lakivaliokuntaan, saimme todeta, että se oli huonosti valmisteltu. Ilmeni muillekin, kuin minulle, että oikeusministeriön esittämä muuntosakkojen kohderyhmä ei ollutkaan harmittomia "puistojuoppoja" vaan ammatikseen rikoksia tekevä joukko. Toisaalta esitystä perusteltiin säästölakina, vaikka sakkotulojen menetys on moninkertainen vankiloiden säästöihin verrattuna. Oikeusministeri Brax ei useista neuvotteluista ja pyynnöistä huolimatta suostunut vetämään esitystä pois tai lykkäämään käsittelyä, kunnes korvaava seuraamusjärjestelmä olisi valmistunut. Alussa kaikki valiokunnan jäsenet, paitsi vihreiden Heidi Hautala ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki vastustivat muutosta. Mielenkiintoista on jo se, että nämä kaksi yltiöliberalisoijaa kannattavat esitystä, jossa yhteiskunnan puuttuminen ja vaikuttaminen rikollisten toimintaan vaikeutuu ja muut vastustavat.


Ongelma muodostuikin sitten siitä, että tämä muutosesitys livahti hallituksen yksimielisenä esityksenä eduskuntaan, vaikka keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat eivät tieneet siitä mitään ja ministeritkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Olen vakuuttunut, että keskusta ja kokoomus olisivat estäneet lain säätämisen, jos vihreät eivät olisi vedonneet hallituksen pelisääntöihin, että hallituksen yksimielisiä esityksiä on tuettava. Näin menettely johti siihen, että kaikkia hallituspuolueiden kansanedustajia patistettiin äänestämään "henkisesti vastustamansa" kriminalipolitiikan muutoksen puolesta? Äänestin täysistunnossa siis muuntorangaistuksen poistavaa lakia vastaan.


Ymmärrän hyvin, että hallituspuolueiden ei ole viisasta kaataa omaa hallitustaan välikysymysäänestyksessä, mutta tässä ei ollut kyse välikysymyksestä eikä hallituksen kaatumisesta. En ymmärrä sitä, enkä voinut sitä uskoa, ennen kuin näin, että enemmistön vastustaessakin vähemmistö voi hallituksen pelisääntöhin vedoten pakottaa muut tekemään päätöntä lainsäädäntöä!? Olen vakuuttunut, että tämä lainsäädäntö johtaa mahdottomaan tilanteeseen rikosten torjunnassa ja mahdollistaa ammatikseen rikoksia tekeville entistä piittaamattomamman asenteen toisten ihmisten. Olen myös varma, että lakia joudutaan vielä muuttamaan, jota tietysti lain ponsiesityksetkin edellyttävät.



Ennen muutosta poliisin antama yli 20 päiväskon maksamaton sakko saatiin muuntaa vankeudeksi. Ne sakot eivät koske pieniä rikoksia, koska pikkurikoksista ei voi antaa yli 20 päiväsakon sakkoja. Esimerkiksi jos anastaa alle 500 euron edestä siitä saa ehkä 8-12 päiväsakkoa, jota ei ole enää 2007 jälkeen voinut muuntaa vankeudeksi. Nyt muutettu seuraamus koskee siis näpistystä paljon törkeämpiä sakolla ratkaistavia tekoja. Usein nämä tapaukset ovat sellaisia, jossa poliisilla ei ole enää lievempää keinoa, kuin antaa kova ja yli 20 päiväsakon rangaistus.


Suurin osa näihin rikoksiin syyllistyneistä on jatkuvasti erilaisia rikoksia tekeviä henkilöitä, joiden rikoshistoriaan kuuluu usein myös runsaasti vakavia rikoksia, joista heille on annettu mm. toistuvasti vankeusrangaistuksia. Useimmissa tapauksissa henkilöt eivät vapaaehtoisesti tai ulosottotoiminkaan maksa sakkojaan, vaan ne ovat päätyneet muunnettaviksi vankeudeksi.


Useiden sakkojen antaminen erilaisista rikoksista, joita rikoksentekijä tekee lähes päivittäin menettää näin merkityksensä. Ainoa keino estää rikollisten toistuvia tekoja on tehdä rikoksista rikosilmoitus ja siirtää asia syyttäjän kautta oikeuden ratkaistavaksi, jolloin muuntorangaistusmahdollisuus oikeuden antamissa sakoissa säilyy. Tämä menettely tulee kuitenkin erittäin kalliiksi. Valtio menettää myös vuosittain useita miljoonia euroja sakkotuloja, koska poliisin antamaa sakkoa ei tarvitse maksaa. Vankienhoidon säästöt ovat marginaalisia.


Olen vastustanut koko käsittelyn ajan poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen poistamista, koska mitään korvaavaa seuraamusjärjestelmää ei muutoksen yhteydessä esitetty. Muutos on merkittävä krinimalipoliittinen linjaus seuraamusjärjestelmän liberalisoinnin suuntaan, jota suuri yleisö ei varmastikaan voi hyväksyä.


En voi pitää oikeudenmukaisena sitä, että pienellä palkalla työskentelevä, vaikkapa kaupan kassalla oleva yksinhuoltaja ja veronsa maksava henkilö joutuu ulosoton uhalla maksamaan ylinopeussakon, mutta jatkuvasti rikoksiin syyllistyneen rikollisen ei tarvitse maksaa toistuvistakaan rikoksista sakkojaan. Se on yleisen oikeustajun vastaista.


Ei sakon maksamattomuus tarvitse välttämättä johtaa vakilaan, mutta sellainen järjestelmä, jossa sakosta ei seuraa mitään on väärää kriminaalipolitiikkaa. Kyllä rikoksesta pitää joku seuraamus tulla. Pelkkänä taloudellisena saatavana ja ulosottoyrityksenä rangaistus ei ole toteutunut.